Sini Simpukka Seikkailee Osa 2: Arjen Hankaluuksia

Espanjaan tultuamme oli väistämätöntä törmätä kielimuurin. Kumpikaan meistä ei puhu Espanjaa, joten elämämme uudessa maassa alkoi haastavasti. Elekieli tuli tutuksi ja arvaamalla osui joskus oikeaan. Tuntui vaikealta, kun ei tullut kunnolla ymmärretyksi, kunnes pikku hiljaa oppi sanoja sieltä täältä. Rohkeasti vain yrittämällä saattoi onnistua.

Aluksi minua kauhistutti pienet kävelytiet suurien autoteiden varrella. Liikenne on vilkasta ja tuntui aluksi luonnottomalta kulkea sen seassa. Kaikki kävelevät päin ja kuinka sattuu, vailla minkäänlaista järjestystä. Opin pikkuhiljaa ottamaan oman paikkani kaaoksen keskellä ja huomasin sen olevan tapa täällä.

Koti-ikävä yllätti muutaman kuukauden päästä ja tunsin itseni niin yksinäiseksi vieraassa maassa, vaikka puolisoni olikin mukana. Ystävät, työt, harrastukset, koko elintapa olivat muuttuneet ja kaipasin tuttua ja turvallista. Kuitenkin kaunis Välimeri ja sen rannikot saivat minut pauloihin, etten olisi halunnut palata, ikävöin vain. Aluksi tunsin itseni arvottomaksi kun jäin monesta paitsi kun en puhunut kieltä. Olin kuin mykkä paratiisissa. En kuitenkaan ollut onneton, vaan nautin vieraasta maasta ja pikkuhiljaa tutustuimme uusiin ihmisiin ja elämäni sai taas lisää sisältöä.

Ensimmäisen asuntomme näköala

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi