Lääkityksen lopettaminen ilman lääkärin lupaa

0
247
bty

Viime keväänä mulle aloitettiin Leponex-niminen lääkitys. Sen avulla oli tarkoitus saada ahdistus ja masennus sekä itseen kohdistuva aggressiivinen käytös talttumaan. Pian lääkkeen aloituksen jälkeen aloin kärsimään pahoinvoinnista.

Olin tästä syystä yhteydessä terveysasemalle ja sieltä hoitaja sanoi, että pitäisi keskustella lääkärin kanssa tuosta Leponexista. Keskustelin, mutta lääkäri totesi, ettei voi varmuudella sanoa, että lääke aiheuttaisi tuollaisia oireita. Menin siis terveyskeskuslääkärin juttusille ja hän määräsi suolta rauhoittavaa lääkettä. Söin sitä kolmen viikon ajan eikä sillä ollut minkäänlaista vastetta.

Tämän jälkeen mulle määrättiin tähystys, jossa kävin ja tulokset olivat hyvät. Ei siis mitään selittävää tekijää pahoinvoinnille.

Kesän aikana mainitsin pahoinvoinnista moneen otteeseen mun omalle hoitajalle sekä lääkärille. Pikkuhiljaa aloin myös ottamaan puheeksi Leponexin: jospa pahoinvointi johtuisi siitä. Mun epäilykset ei kuitenkaan tuottanut minkäänlaista toimintaa.

Kesällä pahoinvointi meni siihen pisteeseen, etten enää pystynyt kulkemaan julkisilla, kaupassa kävin oksennuspussin kanssa enkä voinut syödä kiinteää ruokaa ilman, että maha tuli kipeäksi.

Lääkäri vaihtui. Tapasin hänet toissaviikolla ensimmäisen kerran ja kerroin hänelle pahoinvoinnista. Leponex-lääke ei hänen mukaansa voi aiheuttaa mun pahoinvointia. Lupasi kuitenkin tutkia mun vanhoja tietoja: mitä lääkkeitä mulla on aiemmin ollut, jos niissä olisi joku, johon Leponexin voisi vaihtaa. Hän kuitenkin myös pyysi minua punnitsemaan, onko fyysinen vai psyykkinen terveys tärkeämpää, sillä Leponex oli kyllä muuten toiminut hyvin: ahdistus ja masennus olivat selkeästi vähentyneet. Silti tuo lääkärin kommentti oli minusta tosi ala-arvoinen. Potilasta pitäisi pystyä hoitamaan kokonaisvaltaisesti eikä laittaa potilasta valitsemaan joko fyysisen tai psyykkisen terveyden!

No, viime viikolla perjantaina lääkäri soitti minulle. Hän sanoi, että ei suostu vaihtamaan Leponexiä. Kuulemma hyödyt (ahdistuksen ja masennuksen vähentyminen) olivat suuremmat kuin haitat. Sanoin – tai oikeastaan huusin – hänelle, että eikö hän ymmärrä, että tämä fyysinen vointi vaikuttaa myös mun henkiseen tilaan, kun en pysty mitään enää tekemään, en pysty töitä hakemaan, en näkemään kavereita kaupungilla. Lääkäri valitteli tilannetta, mutta ei siltikään suostunut vaihtamaan Leponexia toiseen.

Suutuin hänelle niin paljon, että päätin lopettaa lääkityksen itse seinään. Näinhän EI saisi tehdä: lopetus tulisi suorittaa tiputtamalla annosta pikkuhiljaa. Olin kuitenkin niin loppu tuon pahoinvoinnin takia ja halusin testata, olisiko Leponex syypää pahoinvointiin. Kyselin alaa opiskelevalta kaverilta, että minkälaisiin vierotusoireisiin minun tulisi varautua. Otin myös omatoimisesti Olanzapin-lääkkeen käyttöön. Sitä on mulle tarjottu aina päivystyksessä ja se on hyvin toiminut.

No, lääkkeen lopettamisesta on nyt viisi päivää. Pahoinvointi on väistynyt kokonaan. Pystyn käymään kaupassa ilman oksentamisen pelkoa ja pystyn syömään kiinteää ruokaa oksentamatta. Huomenna kokeilen matkustamista bussilla, mutta uskon sen menevän hyvin. Olin siis kokoajan oikeassa tuosta lääkityksestä!

Eilen soittelin hoitajan kanssa ja kerroin tilanteen. Hän ei pahoitellut ollenkaan, mikä oli mun mielestä aika törkeää, koska hänen ja lääkärin vuoksi olin kärsinyt turhaan monta kuukautta. Hän vain totesi, että ”emmehän me voi ketään pakottaa lääkettä syömään”… Hän lupasi konsultoida lääkäriä, että millä lääkkeellä mun hoitoa jatketaan. Kuulemma soittelee mulle tänään.

Summa summarum, opin tästä ainakin sen, että lääkäri – kaikesta auktoriteetista huolimatta – ei aina ole oikeassa. Ihmisen kannattaa ja pitää itse kuulostella omaa oloa ja vointia, kuunnella kroppaa mitä se kertoo.

Käy sääliksi niitä ihmisiä, jotka eivät uskalla tai jaksa taistella vastaan, vaan pakotettuna syövät jotain lääkettä ja kärsivät sivuoireista! Toivon todella, että edes heidän läheisensä pystyisivät puuttumaan tällaisiin tilanteisiin ja tekemään asialle jotain! Kenenkään ei tarvitse kärsiä yhtään enempää!

Onko sulla huonoja kokemuksia terveydenhuollossa? Millaisia?

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi