Viime keväänä mulle aloitettiin Leponex-niminen lääkitys. Sen avulla oli tarkoitus saada ahdistus ja masennus sekä itseen kohdistuva aggressiivinen käytös talttumaan. Pian lääkkeen aloituksen jälkeen aloin kärsimään pahoinvoinnista. Olin tästä syystä yhteydessä terveysasemalle ja sieltä hoitaja sanoi, että pitäisi keskustella lääkärin kanssa tuosta Leponexista. Keskustelin, mutta lääkäri totesi, ettei voi varmuudella sanoa, että lääke aiheuttaisi tuollaisia oireita. Menin siis terveyskeskuslääkärin juttusille...
Heippa pitkästä aikaa! Mä kadotin mun kirjoitusinspiraation jossain vaiheessa viime vuonna, mutta tänään tuli sellanen olo, et vois vähän itelleenkin jäsennellä mitä kaikkea tässä on tapahtunut ja mitä tuleman pitää, niin samallahan voisin julkaista kaiken sen blogin myötä. Tästä saattaa tulla aika pitkä teksti, joten pitäkää tuoleistanne kiinni (#niilo22), nyt mennään! Alkuvuodesta kyrpäännyin...
Moikka ja ihanan värikästä syksyä kaikille! Viimeksi kirjoitin lääkityksen lopettamisesta omalla luvalla. Olin reilun viikon syömättä Leponexia, jolloin mun pahoinvointikin katosi. Olin tosi tyytyväinen ratkaisuuni ja varsinkin siihen, että pystyin pitkästä aikaa matkustamaan bussilla minne ikinä halusinkaan. Leponexin tilalle aloitettiin Lamotrigin, jota olen syönyt nyt kuukauden. Uusi lääke on tuntunut hyvältä. Toki viime viikolla mulla oli sekamuotoinen jakso, jota ei ole...
Mua inhottaa tämä blogiteksti. Ei sen takia, että se olisi huono, vaan sen aihe: painonnousu. Olen kamppaillut painon kanssa siitä lähtien, kun aloin syömään mielialalääkkeitä. Tammikuussa 2016 kävin terkkarilla, tsekattiin paino ja puntari näytti 58 kiloa. Painoin saman verran viimeksi kuudennella luokalla! Voitte kuvitella, että olin enemmän kuin innoissani tästä. Mitään sen suurempaa en ollut painonlaskun eteen tehnyt: jonkun verran...
Kun minut raiskattiin tammikuussa 2016, pääsin psykiatriselle osastolle Keroputaan sairaalaan. Se oli minun pelastukseni. Alkujärkytyksen laannuttua vointi alkoi olla parempi, mutta pian tapahtui romahdus: menin psykoosiin. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kuulin ja näin harhoja ja uskoin niihin täysin. Mitään en siitä muista, mutta tarina kertoo, että olen ollut vakuuttunut siitä, että sairaalan ulkopuolella on miehiä, jotka olivat tulossa...
Miltä se tuntuu, kun saa diagnoosin, jonka kanssa on elettävä koko loppuelämä? Tervetuloa lukemaan ja tutustumaan siihen, miten elämä pyörii diagnooseista huolimatta. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava, epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä ja traumaperäisen stressihäiriön kanssa elävä nuori kertoo juuri siitä kaikkein tärkeimmästä: arjesta ja juhlasta kolmen diagnoosin kanssa. Millä tavalla maailma näyttäytyy sellaisen silmin, joka ei aamulla herätessään tiedä onko päivä jo valmiiksi pilalla vai nouseeko sängystä yli-ihminen, joka pystyy ja kykenee kaikkeen – ja vielä vähän enemmänkin.