Kirjoitin 19.2. tekstin siitä kuinka painoni oli noussut merkittävän lihavuuden rajoihin. Painoin 88,6 kiloa. Silloin suunnittelin, että aloitan säännöllisen lenkkeilyn ja kahvakuulatreenin. Ilmeisesti tuo painonnousu ei toiminutkaan motivaattorina, sillä kuntoiluni jäi yhteen lenkkikertaan ja kahvakuulaan en tainnut juurikaan koskea. Pari viikkoa sitten kävin taas vaa'alla tarkistamassa tilanteen. 90,4 kiloa, näytti vaaka. Yli yhdeksänkymmentä kiloa?! Siinä kohtaa joku aivosolu mun päässä...
Oon tässä kesän aikana käynyt läpi mun tavaroita. Alunperin tarkoituksena oli myydä muutama tuote ja saada vähän taskurahaa (koska sitä ei työttömällä voi koskaan olla liikaa). Aika nopeasti huomasin, että sitä ylimääräistä tavaraa ei ollutkaan ihan yksi tai kaksi, vaan pian mulla oli kolme Ikea-kassillista (niitä isompia kasseja) tavaraa, pääosin vaatetta. Äimistyneenä kattelin niitä paita- ja housukasoja ja mietin, että...
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy pääsääntöisesti kaksi eri puolta: masentuneisuus ja sairauden maaninen vaihe (on olemassa myös sekamuoto). Mania alkaa usein äkisti ja se saattaa kestä muutamasta viikosta pariinkin kuukauteen. On olemassa myös hypomaniaa, joka on manian lievempi muoto. Manian huomaa ehkä parhaiten siitä, että sairastuneen vireystaso on kohonnut. Hän on aktiivinen, tavallista puheliaampi ja saattaa vaikuttaa, että myös hänen itsetuntonsa on...
Heippa pitkästä aikaa! Edellisestä blogikirjoituksesta onkin ehtinyt vierähtää muutama kuukausi. Syy tauolle on yksinkertaisesti se, ettei minulla ole ollut mitään sanottavaa tai aihetta, josta haluaisin kirjoittaa. Viime tekstin jälkeen mun elämässä ei pitkään aikaan oikein tapahtunut mitään erikoista. Toukokuulla aloitin työkokeilun yhdessä säätiössä, mutten pystynyt olla siellä kahta viikkoa pidempään, kun jouduin sairaslomalle. Olin tosi pettynyt itseeni, etten pystynyt suorittamaan...
Olen viime päivinä, tai jopa viikkoina, tuntenut itseni äärettömän arvottomaksi. Syy siihen on työttömyys. Yritän miettiä päivittäin syitä sille, että miksi olen enää elossa, kun en kuitenkaan kanna korttani kekoon tässä yhteiskunnassa. Elän valtion tuilla, nukun paljon, käyn välillä röökillä ja välillä syön. Tuo kuva omasta elämästäni on hirveä. Olen tällä hetkellä juuri sellainen ihminen, joka en haluaisi olla. Olen...
Miltä se tuntuu, kun saa diagnoosin, jonka kanssa on elettävä koko loppuelämä? Tervetuloa lukemaan ja tutustumaan siihen, miten elämä pyörii diagnooseista huolimatta. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava, epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä ja traumaperäisen stressihäiriön kanssa elävä nuori kertoo juuri siitä kaikkein tärkeimmästä: arjesta ja juhlasta kolmen diagnoosin kanssa. Millä tavalla maailma näyttäytyy sellaisen silmin, joka ei aamulla herätessään tiedä onko päivä jo valmiiksi pilalla vai nouseeko sängystä yli-ihminen, joka pystyy ja kykenee kaikkeen – ja vielä vähän enemmänkin.