Heippa pitkästä aikaa! Edellisestä blogikirjoituksesta onkin ehtinyt vierähtää muutama kuukausi. Syy tauolle on yksinkertaisesti se, ettei minulla ole ollut mitään sanottavaa tai aihetta, josta haluaisin kirjoittaa. Viime tekstin jälkeen mun elämässä ei pitkään aikaan oikein tapahtunut mitään erikoista. Toukokuulla aloitin työkokeilun yhdessä säätiössä, mutten pystynyt olla siellä kahta viikkoa pidempään, kun jouduin sairaslomalle. Olin tosi pettynyt itseeni, etten pystynyt suorittamaan...
Olen viime päivinä, tai jopa viikkoina, tuntenut itseni äärettömän arvottomaksi. Syy siihen on työttömyys. Yritän miettiä päivittäin syitä sille, että miksi olen enää elossa, kun en kuitenkaan kanna korttani kekoon tässä yhteiskunnassa. Elän valtion tuilla, nukun paljon, käyn välillä röökillä ja välillä syön. Tuo kuva omasta elämästäni on hirveä. Olen tällä hetkellä juuri sellainen ihminen, joka en haluaisi olla. Olen...
Viimeisen viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista - lähinnä omassa voinnissa. Pääsin viime sunnuntaina Auroran sairaalaan mivo-osastolle hypomanian takia. En ollut nukkunut viiteen yöhön kunnolla ja olin ihan ylivirkeä. Tein muutakin hypolle tyypillisiä juttuja. Outoa oli, että tällaisia oireita mulla ei ole ollut koskaan hypon aikana. Normaalisti mun vireystila nousee hieman, ostelen turhuuksia netistä ja kivijalkakaupoista ja olen äärisosiaalinen. Unettomuus...
Mua inhottaa tämä blogiteksti. Ei sen takia, että se olisi huono, vaan sen aihe: painonnousu. Olen kamppaillut painon kanssa siitä lähtien, kun aloin syömään mielialalääkkeitä. Tammikuussa 2016 kävin terkkarilla, tsekattiin paino ja puntari näytti 58 kiloa. Painoin saman verran viimeksi kuudennella luokalla! Voitte kuvitella, että olin enemmän kuin innoissani tästä. Mitään sen suurempaa en ollut painonlaskun eteen tehnyt: jonkun verran...
Jokaisella ihmisellä on oma mielikuvansa masentuneesta henkilöstä. Veikkaan, että suurin osa heistä ajattelee masentuneen olevan sellainen, joka vain makaa sängyllä eikä kykene tekemään mitään: masentunut on sellainen, jolle arjen rutiinien hoitaminen on hankalaa. Tämä on varmasti totta, mutta vain osa totuudesta. Facebookissa käytiin keskustelua siitä mitä masentunut “saa” tehdä. Onko ihminen masentunut, jos hän hymyilee ja onnistuu nousemaan sängystä aamuisin...
Miltä se tuntuu, kun saa diagnoosin, jonka kanssa on elettävä koko loppuelämä? Tervetuloa lukemaan ja tutustumaan siihen, miten elämä pyörii diagnooseista huolimatta. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava, epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä ja traumaperäisen stressihäiriön kanssa elävä nuori kertoo juuri siitä kaikkein tärkeimmästä: arjesta ja juhlasta kolmen diagnoosin kanssa. Millä tavalla maailma näyttäytyy sellaisen silmin, joka ei aamulla herätessään tiedä onko päivä jo valmiiksi pilalla vai nouseeko sängystä yli-ihminen, joka pystyy ja kykenee kaikkeen – ja vielä vähän enemmänkin.