Mikset tarttuisi mahdollisuuteen?

2
256

Kun sain tiedon, että minut oli valittu Motivaatiobloggaajaksi, en voinut uskoa sitä. Sitten ajattelin melkein automaattisesti, että mun pitää kieltäytyä pestistä, koska en kuitenkaan pysty. Koska en kuitenkaanole niin kiinnostava kuin muut. Koska en osaa motivoida. Koska tutut voi nähdä ja ajatella, että mitä se toikin nyt yrittää.

Olen aina ollut siis tällainen murehtija ja stressaaja, joka käy aina ja joka tilanteessa kaikki mahdolliset skenaariot läpi: ”Mikä on kauheinta, mitä voisi tapahtua?” Tätä kysymystä mietin myös tämän blogihomman osalta. Yhtäkkiä tajusin, että minulla ei ole oikeastaan mitään menetettävää ja aina voin lopettaa, jos siltä tuntuu. Niinpä lähdin tähän mukaan.

Kai se jollain tapaa liittyy suomalaisuuteen, että epäillään omia kykyjä ja osaamista sekä vähätellään niitä. Niistä väännetään itseironista vitsiä sekä pidetään matalaa profiilia, ollaan nöyriä, ettei vain oltaisi liian ylpeitä. Tästä ehkä pohjautuu myös se minunkin murehtiminen. Tästä ajattelutavasta on lähes aina pelkkää haittaa kuin hyötyä, ja siksi siitä pitäisikin pyrkiä eroon.

En sano, etteikö saisi olla realisti. Realisti saa ja pitää olla. Mutta itsensä ylenpalttinen vähättely on ns. myrkyllinen ajattelutapa, sillä se voi viedä pois monia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, joita et ehkä saa uudelleen. Esimerkiksi, jos minä olisin kieltäytynyt bloggaamisesta, en olisi varmasti saanut samanlaista tilaisuutta koskaan uudelleen.

Ne kysymykset, joita jokaisen pitäisi kysyä itseltään, kun itsensä epäilys alkaa kaihertaa, on se, että mitä sinä menetät, jos tartut tilaisuuteen & mitä sinä voit saada, kun tartut siihen? Onko nämä riskit vain minun korvieni välissä olevia vai ihan todellisia? Itse mietin näitä kysymyksiä ja päädyin seuraavaan listaukseen:

  1. Minulla ei ole mitään hävittävää.
  2. Kun minut on kerta tänne valittu, niin kai se todistaa, että olen joidenkin mielestä hyvä ja motivoiva.
  3. Voin lopettaa koska tahansa, jos siltä tuntuu.
  4. Tämä ei ole kilpailu muiden bloggareiden kanssa, kaikki ovat niin erilaisia, eikä minua potkaista ulos täältä.
  5. Jos kaikki menee pieleen, voin kliseisesti todettuna sanoa oppineeni jotain uutta, ainakin kirjoitustaitoa.
  6. Jos jotain hiertää se, että bloggaan, se on heidän ongelmansa ei minun, eikä sillä ole minulle mitään merkitystä.

Jos teitäkin alkaa epäilyttämään, voitte turvautua siihen näihin samoihin seikkoihin mihin minäkin. Kaikki kuitenkin järjestyy tavalla tai toisella, joko hyvin tai huonosti. Toivottavasti loppupeleissä hyvin, otitpa tilaisuuden vastaan tai et. Suosittelen kuitenkin mieluummin harkitsemaan mahdollisuutta, kuin suoralta kädeltä sen hylkäämistä, sillä koskaan ei voi tietää, miten siinä lopulta käy.

Hyvää viikonloppua!

 

2 KOMMENTIT

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi