Hei taas pitkästä aikaa! Tajusin, etten ole kertaakaan täällä tainnut kertoa kuulumisiani tai elämäni tapahtumia. Nyt aion korjata senkin virheen. Lyhyesti sanottuna; minulle kuuluu tosi hyvää! Paljon kivoja  juttuja tapahtuu ihan tässä lähiaikoina. Ne parhaat uutiset on säästetty viimeiseksi. Vanhojen tanssit lähestyvät kovaa vauhtia. Ne ovat siis helmikuun 16. päivä ja olen niistä todella innoissani. Mekkoni saapui tämän viikon keskiviikkona,...
Mitä teille tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta vammainen? Tai homo? Entä autisti? Miltä joku näyttää, kun sen sanotaan näyttävän/kuulostavan ihan vammaiselta tai olevan ihan vammaista? Aiemmassa postauksessa lupasin kirjoittaa sanan vammainen väärinkäytöstä.(http://www.motivaatiomaanantai.fi/pyorilla/opas-pyoratuolissa-istuvan-kohtamiseen/) Autistilla, homolla ja vammaisella on kaikilla neutraali merkitys ja ne tarkoittavat neutraalia asiaa. Kuitenkin varsinkin alakoulumaailmassa näitä sanoja kuulee käytettävän siinä merkityksessä, että joku on huonoa, tyhmää tai muuten vain...
Kun sain tiedon, että minut oli valittu Motivaatiobloggaajaksi, en voinut uskoa sitä. Sitten ajattelin melkein automaattisesti, että mun pitää kieltäytyä pestistä, koska en kuitenkaan pysty. Koska en kuitenkaanole niin kiinnostava kuin muut. Koska en osaa motivoida. Koska tutut voi nähdä ja ajatella, että mitä se toikin nyt yrittää. Olen aina ollut siis tällainen murehtija ja stressaaja, joka käy aina ja...
Luin eilen uutisista pesäpalloilijan kuolemasta. Hän oli verrattain nuori, vain 34-vuotias. Kuten yleensä aina, kuolinilmoitukset saavat minut yleensä hyvin surulliseksi, vaikka en ihmisestä olisi koskaan sitä ennen kuullutkaan. Varsinkin nuorten ihmisten kuolemat kuristavat kurkkua kaksinkertaisesti enemmän. Mitä elämällä olisi hänelle ollut vielä annettavaa, mitä kaikkea hän olisi vielä voinut kokea, miten paljon hänen vuosissaan olisi ollut elämää? Kuolemasta puhuminen saatikka...
Moikka! Oon 17-vuotias Martta ja oon toisella vuodella lukiossa. Itseäni kuvailisin ihan normaaliksi nuoreksi. Vapaa-ajalla hengailen kavereiden kanssa, luen, leikin koirani, labradorinnoutaja Nipsun, kanssa, katson Netflixiä tai nukun. En ole ennen kirjoittanut blogia, mutta pidän kyllä kirjoittamisesta, joten saas nähdä, mitä tuleman pitää! Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Mutta mulla on myös asia, joka tavallaan erottaa minut muista. Käytän liikkumiseen pyörätuolia...
Hei, olen 18-vuotias lukiolaistyttö. Pidän kirjoittamisesta ja rennosta olemisesta. Minulla on CP-vamma, jonka takia istun pyörätuolissa. Haluan blogillani poistaa ennakkoluuloja, olla vertaistukena ja näyttää, etteivät vammat, sairaudet tai muut rajoitteet ole yleensä esteenä normaalille ja hyvälle elämälle. Toivottavasti saatte blogistani mahdollisimman paljon irti. Kysykää rohkeasti, jos on kysyttävää, sillä typeriä kysymyksiä ei ole!