Itsepetos luomuratkaisu motivaatioon

Motivaatio on kuin typerä leikki, mutta sillä teemme itsemme eläviksi ja todeksi. Moniakaan motivaatio-ohjeita, jotka perustuvat vaihteleviin henkilökohtaisiin illuusioihin ei kannata ottaa omikseen, omien illuusioiden ollessa erilaisia. Näin ollen ensimmäinen askel on löytää motivaation lähde, jonka illuusiot tulevat samasta Mikä mikä maasta kuin omamme.

Osallistuin taannoin töissä palaveriin, jossa työnantaja kannusti alaistaan opiskelemaan sanomalla: ”Nyt kaikki on sinusta itsestäsi kiinni!”.  Niinhän sitä sanotaan, ajattelin, mutta samalla sisäinen oikeustajuni viilteli ranteitaan auki.  Kas, kun yleisestä harhasta huolimatta, se mitä elämässä tapahtuu, miten missäkin onnistuu, millaisia vaikeuksia kohtaa ja miten niistä selviää, ei läheskään aina ole pelkästään itsestä kiinni.  Lujasta uskosta ja hyvästä tahdosta huolimatta asiat menevät toisinaan pieleen ja elämässä ei aina käy hyvin, vaikka luottamus asioiden järjestymiseen olisikin syvä.

Kun kaikki on mennyt pieleen pahemmin kuin olisi osannut villeimmissä painajaisissakaan kuvitella, niin motivaatiota on liki mahdotonta kaivaa yksin esiin. Tutkitusti vuorovaikutuksella on keskeinen rooli motivaation synnyssä ja ylläpidossa. Vuorovaikutuksen ollessa intuitiivista, älykästä tai eheyttävää motivaatiovaje täyttyy huomaamatta. Joskus riittää, että yksi oikea henkilö uskoo, silloin tuhatkaan epäilijää ei hidasta vauhtia.

Tutkittaessa motivaation puutetta olisi syytä keskittyä ennemmin siihen, mitä on pinnan alla kuin siihen mitä näkyy pinnan päällä. Mikä on aito juurisyy toisen motivoitumattomuudelle? Petämme itseämme ja toisiamme hokemilla: ”saat sen, mihin uskot” ja ”jos teet sen eteen tarpeeksi töitä, se toteutuu”.  Erilaiset uskomukset eivät tee rikkoutuneesta psykofyysisestä kokonaisuudesta sen ehjempää. Jos mieli ei ole tiedostava ja toimintaa ohjaava, toimimme viime kädessä biologiamme mukaisesti. Vallan lipuessa biologialle minimoimme vaivaa ja maksimoimme rasvan varastointia. Tekosyyt ovat viekas tapa sanoittaa biologiamme haaveita (jädee, sipsii).

Unohdetaan hetkeksi ihminen ja ajatellaan nisäkkäille tyypillisiä reaktioita; pakeneminen, jähmettyminen, hyökkääminen ja karjuminen. On osin ristiriitaista, että usein toimiminen vastoin luonnollisia reaktioita tulkitaan motivaatioksi.  Sitä, että lapsi ei juokse ruotsin tunnilta kirkuen karkuun nimitetään hyväksi opiskelumotivaatioksi. Jos teini katsoo tuntematonta silmiin ja vastaa hymyyn hymyllä, eikä murahtamalla ajatellaan hänellä olevan positiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin. Onko ihmisen motivaation mittari se, mitä paremmin hän pystyy säätelemään luonnollisia reaktioitaan?

Motivaation ydintä mietittäessä en voi sivuuttaa aistiharhojen osuutta, esimerkiksi janoinen henkilö näkee lasissa olevan juomamäärän suurempana kuin mitä se todellisuudessa on, ihastunut henkilö puolestaan pitää ihastumisensa kohdetta jumalasta seuraavana.  Metsästettäessä tarunhohtoista motivaatiota nämä ja muut itsepetokset ovat taianomaisia työkaluja.  Motivaation lumo on kaksiteräinen miekka, johon addiktoitumalla satuttaa helposti itseään ja muita. Omaa motivaatiota hallittaessa omien aistien harhaanjohtavuutta kannattaa opetella tunnistamaan.  Hyvistä harhoista saa hyvää voimaa, huonoista puolestaan loistavia ongelmia.

Motivaationi luon itse ja itsepetos on sen sykkivä sydän.

2 KOMMENTIT

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi