Viime aikoina empatia on puhuttanut. Ensin Tuomas Enbuske kirjoitti blogissaan, että tarvitsemme vain yhtä asiaa empatiaa. Tämän jälkeen Jari Sarasvuo kertoi Aamulenkki -lähetyksessään empatian negatiivisista lieveilmiöistä, siitä miten empatia monesti itse asiassa oikeuttaa epäeettisen, väkivaltaisen ja julman käytöksen ja miten se vie pois rationaalisen ajattelun piiristä. Mutta kuulkaas Jari ja Tuomas aion kertoa teille nyt hieman empatiasta, sillä en tiedä...
Söisin töissä mieluummin oksennusta kuin nuolisin Kristuksen haavoista tippuvan marttyyriveren. Valtasuhteet ovat vähän samanlainen sattuman korttipakka kuin maailma. Maailmassa mikään ei ole kaikille, mutta kaikille on taatusti kamalasti kaikenlaista. Sarasvuo neuvoo valitsemaan sellaisen maailmankuvan, jonka kanssa ei tule ristiriitoja muiden ideologioiden suhteen. Näinpä – mutta kun ihminen on tutkitusti ristiriitainen, eikä vähiten itsensä kanssa, niin hieman helpommin sanottu kuin tehty....
Psykoterapeutti Maaret Kallio tuli luoneeksi #olisinpatiennyt -somekampanjan haastateltuaan tunnettuja suomalaisia kysymällä heiltä: Mitä sanoisit teini-ikäiselle itsellesi? ”Kirjoita viesti nuorelle itsellesi”, Kallio kehotti. Tästä innostuneena me tavalliset ihmiset (sinä ja minä) kirjoitimme sydänverellä valtavan määrän #olisinpatiennyt -päiviyksiä someen. Onnistuneen vuorovaikutuksen ydin on kyky asettua toisen asemaan. #olisinpatiennyt -kampanja palauttaa mieleemme, millaista on olla teini ja näin muistuttaa mahdollisuudesta suhtautua nuoriin armollisesti....
Tarina kertoo, että käärmeet mittaavat ennen hyökkäyspäätöstään, jos suinkin mahdollista, mahdollisen saaliinsa venyttämällä itsensä tämän vierelle tarkastellakseen, onko tyypin kokonaisena nieleminen mahdollista. Tinder-treffien kultaisena aikakautena olen alkanut tekemään samoin. Venytellessäni pitkin pituuttani, milloin kenenkin vieressä mietin, että pystyisinkö syömään tuon. Mieleeni on tullut väkisinkin muutamia lisäkysymyksiä: pitääkö tappamisen välttämättä tapahtua kuristamalla tai myrkyttämällä ja pitääkö uhri pakosti niellä kokonaisena. Kaverini...
Lapsuuden usko on ihanne, koska enemmistö pystyy siihen. Emme itsekään tiedä, mitä haluamme. Äänestämme valtavalla äänivyöryllä käytännössä kokoomuslaisen Niinistön presidentiksi. Seuraavalla viikolla vastustamme isolla lakolla Kokoomuksenkin ajamaa aktiivimallia. Ihminen, pikkukiukutteluineen on ikuinen teini; on tarve ilmaista, että on pahaolla, mutta emme missään nimessä halua ottaa lusikkaa omiin käsiimme, vaan odotamme ylhäältä päin saneltuja ohjeita, joita sitten hieman näennäisesti vastustaen noudatamme. Kenties...
Olen 35-vuotias ihminen. Leipä tulee asiantuntijan tehtävistä koulutusalalta. Intohimoni kohteita ovat kirjoittaminen; ristiriitaisuus, kauneus ja sen harhat lauseissa, syvällinen pohdinta - yksinkertaisen monimutkainen tarkastelu ja monimutkaisen yksinkertaistaminen, aasinsillat, jotka eivät kanna kuin trimmatun yksisarvisen, mutta kaikista suurin on ihmisyyden mysteeri. Blogissani seikkaillaan inhimillisesti ihmisyyden laitamilla, toisinaan hieman rajamaillakin. Näkökulma on kautta linjan suopeasti epätäydellisyyteen suhtautuva. Aamukahvin aromit ja hetken intuitio määrittelevät kulloisenkin tulokulman ja sen onko se: #1 Arjen motivaatio epätäydellisenä ihmisenä epätäydellisessä maailmassa, missä silti voi joskus sattumalta onnistua täydellisesti. vai #2 Sen kohtaaminen, että se mitä luulit motivaatioksi, onkin vain biologiaa, neurologiaa ja kykyä säädellä aivojen luonnollisia reaktioita. Tervetuloa lukemaan!