Minimalismi on enemmän kuin tapa sisustaa

6
433

Kammoksun kahta asiaa aika paljon. Ensimmäinen on kaupankäynti Facebook-kirppareilla ja toinen on muuttaminen. Olen läpikäynyt kaiken omistamani ja pakannut sen pahvilaatikoihin kahdessa vuodessa nyt neljä kertaa. Minulla on ollut aikaa pohdiskella materian tarpeellisuutta vähän liiankin kanssa, mutta varsinaisen herätyksen koin vanhojen kuohuviinilasieni ansiosta.

Kun kovan onnen kuohuviinilasit eivät koskaan päätyneet käyttöön ensimmäisessä asunnossamme, pakkasin ne pahvilaatikkoon, joka säilyi avaamattomana koko sen ajan jonka asuimme asunnossa numero kaksi. Lopulta turhauduin viinilaseihin ja hankkiuduin niiden lisäksi eroon aika paljon kaikesta muustakin. Lueskelin läpi KonMarin, mutta se ei ollut ehkä ihan minua varten. Halusin viedä homman vielä pidemmälle – minimalismiin asti. Opiskelin aiheesta kaiken mitä löysin ja tänään kaapeissani on enää viidesosa siitä mitä minulla joskus oli. Ja olen onnellisempi kuin koskaan.

Minimalismi tarkoittaa jokaiselle vähän erilaisia asioita. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää minimalistisesti, eikä minimalismi tarkoita vain kodin irtaimiston raivausta ja pelkistämistä. Olen seurannut aiheen ympärillä pyörivää keskustelua ja pannut merkille, että muoti-ilmiöksikin leimahtanut minimalismi mielletään usein vain tavaksi sisustaa tai pukeutua. Olen tähän näkökulmaan vähän puutunut, koska se tuntuu pienellä ääripäällä eskaloituneen kilpahuudoksi siitä kenellä on vähiten ja laadukkainta. Ja näin, yhtäkkiä minimalismista onkin tullut taas materialismia.

Ymmärrän ja allekirjoitan, että tekstiileiden karsiminen on erinomainen ensimmäinen askel. Nälkä kasvaa syödessä ja väljenevän vaatekaapin inspiroimana on luontevaa kääriä hihat ja hankkiutua eroon lopustakin ylimääräisestä. Projekti tulee väistämättä kuitenkin joskus päätökseensä tai ainakin dramaattinen raivaus vaihtuu kevyemmäksi ylläpitosiivoukseksi. Monella herää myös kulutuskriittisiä ajatuksia ja tuotteiden laatu sekä alkuperä alkavat ehkä ohjata ostopäätöksiä hintaa enemmän. Tätäkö se minimalismi sitten on?

Itse ajattelen, että minimalismi on elämäntapa, jossa tavaraa on maltillisesti ja sitä hankitaan vain harkiten ja tarpeeseen. Mutta tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että minimalismissa lakataan pitämästä tavaraa mielekkään elämän edellytyksenä. Kun sain oman kotini raivattua, huomasin yhtäkkiä ajattelevani siitä ihan eri tavalla. Se on täydellinen ja se kelpaa minulle juuri sellaisena kuin on. Se ei tarvitse uusia tauluja seinilleen tai tuikkukippoja tasoilleen, vaan onnelliset asukkaat, jotka täyttävät sen huoneet elämällä. Asukkaat, jotka haluavat vastata kutsumuksiinsa, oppia uutta, tavata ystäviään ja panostaa sellaisiin asioihin, joista voi vaikeina aikoina ammentaa voimia selvitäkseen.

Me olemme kotimme sielu. Ilman lempeää ja viisasta sielua kotimme voi näyttää hyvältä, mutta tuntua ankealta ja riittämättömältä. Vain omaa ajatusmaailmaamme työstämällä voimme saattaa päätökseen sen lopullisen pintaremontin, jota ei tarvitse enää milloinkaan uusia. Minimalismipioneeri Joshua Beckerin sanoin minimalismissa ei ole olennaisinta omistaa vähän, vaan elää merkityksellistä elämää. Tämän nerokkaampaa yhteenvetoa en ole termille löytänyt, ja yritän itsekin elää sen mukaan. Vertailu tai tavaroiden laskeminen on turhaa, koska ei ole olemassa standardia tavaramäärää, joka soveltuisi jokaisen kotitalouden arjen pyörittämiseen. On olemassa vain ihmisiä, jotka voivat löytää onnen siitä mitä heillä jo on.

6 KOMMENTIT

  1. Hyvä ja kannustava kirjoitus, kiitos! Pyrin itse ostamaan vai tarpeeseen ja nyt olen jo alkanut sisäistämään sen että kaikkea ei tarvitse mutta alkuun se oli vaikeaa kun keksin kaikelle syyn miksi ostaa!

    • Kiitos kuin luit. Itsellänikin on vielä matkaa sille omalle minimalismin tavoitetasolleni. Ehkä tämä onkin projekti, jossa ei voi koskaan olla valmis?

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi