Lempeämpi seuraava vuosisata

0
618

Itsenäisyyspäivänä moni meistä tunsi erityisen suurta ylpeyttä ja haikeutta muistellessa omia sukulaisiaan, jotka osallistuivat Suomen puolustamiseen sen sotaisina vuosina. Leijonanosa Facebook-kavereistani lisäsi profiilikuvaansa sinivalkoisen kehyksen ja sosiaalinen media täyttyi veteraaneille ja sankarivainajille lausutuista nöyristä kiitoksista. Ilman heidän tekemiänsä uhrauksia emme olisi tässä. Kiitos.

Veteraaneihin ja sankarivainajiin on henkilöitynyt yhteinen hyvä, ahkeruus, yhteisöllisyys ja epäitsekkyys. Kunnioitamme heitä, kaipaamme heitä ja toivoisimme olevamme enemmän heidän kaltaisiaan. Annamme kernaasti omastamme heidän hyvinvointinsa turvaamiseksi.

Mitä jos kohtelisimme jokainen toinen toistamme yhtä arvokkaasti kuin kohtelemme sotaveteraaneja? Jos puhuisimme toisistamme aina ystävälliseen sävyyn ja yrittäisimme nähdä vihaisen ja hankalankin persoonallisuuden taustalla vaikean taistelun, jota emme voi ymmärtää? 

Meidän sukupolvemme ei ole kokenut sodan kauhuja, mutta tarviiko meidän? Voisiko toisen kunnioituksen ansaita myös vähän vähemmän sodan kaltaisella kokemuksella? Ihmisten tasa-arvoinen, inhimillinen ja arvokas kohtelu ketään ulkopuolelle sulkematta ei himmennä sotiemme veteraanien urotöitä – päinvastoin.

Osaisimmeko 100-vuotiaan itsenäisen Suomen kunniaksi luopua ennakkoluuloistamme, ja yrittää löytää arvokkaana rauhan aikana lempeyden toisiamme kohtaan?