Me olemme yksi.

”Erillinen, erillinen. Niin on harhaa valhe sen.

Hänen kokemuksensa itsestään

ajatuksistaan ja tunteistaan

on, että hän on muusta erillinen.

Niin on harhaa valhe sen.

Meidän täytyy vapauttaa itsemme siitä

vankilasta laajentamalla myötätuntomme

käsittämään kaikki elävät olennot

ja luonnon kauneudessaan.

Erillinen, erillinen. Niin on harhaa valhe sen.”

Timo Kiiskinen, Albert Einsteinin kirjeestä mukaillen, jonka hän oli kirjoittanut lapsensa menettäneelle ystävälleen.

Tämä tekstin pätkä löytyy Vesa-Matti Loirin viimeisimmältä levyltä, joka kantaa nimeä Pyhät tekstit. Ajatus itsessään on mullistava, jopa yksi suurimmista oivalluksista ihmisikunnan keskuudessa.

Ihminen on kruunannut itsensä luomakunnan keisariksi ja vaatettanut itsensä viisaudellaan. Olemme kulkeneet ympäri maailman katuja ylpeinä vaatteistamme, vaikka tosiasiassa olemme alastomia. Hiljalleen on jo ympäriltä alkanut kuulua supinaa: ”Keisari on alaston”.

Olemme rajoittaneet itsemme kuvittelemalla olevamme erillisiä kaikesta. Kuvitelemalla olevamme muiden yläpuolella tai jotenkin etuoikeutettuja. Ihminen ei kaikessa viisaudessaan polje vain luontoa ja eläimiä vaan myös toisia ihmisiä. Pian supina yltyy huudoksi ja häpeä kasvaa sietämättömäksi (ts. maapallon selkäranka napsahtaa ihmisen toiminnasta).

Oikeus, kohtuus ja vanha kunnon lähimmäisen rakkaus ovat todelliset avaimet onneen ja parempaan elämään. Ne ovat myös ainoat avaimet maapallon säilymiseen. Lähimmäistä tulisi rakastaa kuin itseään ja lähimmäiseksi tulisi lukea koko maailma. Onneksi en ole näiden ajatusten kanssa yksin, muiden muassa Tuomas Holopainen nimittää kaikkien yhteistä alkuperää ”Maailman kauneimmaksi faktaksi” Retkipaikan haastattelussa. Myös paavi Franciscus on sanonut: Jumala antaa aina anteeksi ja ihmiset joskus, mutta luonto ei anna koskaan anteeksi.

Luonnossa on voimaa. Lyhytkin oleilu luonnossa vaikuttaa positiivisesti terveyteen. Pidetään huolta itsestämme. Ja paras tapa pitää huolta itsestään on pitää huolta ympäristöstään, ihmisineen, eläimineen ja luontoneen.

Kadonneet kolme sanaa:

  1. Kohtuus. Käyttö alkanaut huveta 1800-luvulta jyrkästi. Viimeisimmät varmat havainnot ovat 1970-luvulta.
  2. Oikeus. Tavataan enää ”Minulla on…” -lausahduksen parissa. Muualta maailmasta kadonnut.
  3. Velvollisuus. Erittäin uhanalainen sana. Tavataan toisinaan vielä ”Sinulla on…” -lausahduksen jatkona. Alalajina tunnettu velvollisuudentunto kuoli hitaasti sukupuuttoon 2000-luvun alulla.

Loppuun vielä oma mietteeni aiheesta:

Niin kuin taivas

joka minulle on tavoittamaton

on osa tätä maata

joka antaa minulle elämän

onnen hetket, surun suurenkin

Olet sinä

minulle vielä tuntematon

osa ympäröivää kaikkeutta

osa tuota taivasta

osa tätä maata.

Pieni pala minua sekä elämääni.

Minä rakastan sinua, tuntematon.

Minä rakastan sinua

niin kuin itseäni.

 

 

 

2 KOMMENTIT

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi