Eipä ollut ihmeellinen vuosi.

Kirjoitin viime vuonna itselleni kirjeen. Kuoren päälle kirjoitin: ”Saa avata vasta 2018”. Tänään aamukahvia juodessani avasin sen ja luin läpi.

Olen yllättynyt. Ehkä tunnen itseni hieman tyhjäksi nyt. En sen vuoksi, että olisin muuttunut vuodessa tai jokin kirjoittamani asia tuntuisi nyt väärin sanotulta. Ei sinne päinkään. Päinvastoin.

Olen kirjoittanut pojistani. Olen kirjoittanut, että heissä on parhaat puoleni. Olen maininnut nimeltä neljä ystävää, samat jotka mainitsisin nytkin. Olen esittänyt kirjeessä itselleni toiveen, että voisin tehdä jotain musiikkiin tai näyttelemiseen liittyvää. Enpä olisi arvannut, että vuosi myöhemmin takana on 8 kesäteatteriesitystä, joista jokaiseen sisältyi esittämäni laulu (joka muuten sai oman mainintansa Keskipohjanmaa-lehdessä) ja viisi muuta julkista esiintymistä laulaen ja kitaroiden. Niin, ja vieläpä sekin, että nyt ollaan jo hyvässä vauhdissa työstämässä ensi kesän näytelmää, joka on minun kirjoittamani. Näistä asioista minulla ei vuosi sitten ollut yhtään tuhnun hajuakaan!

Ja tosiaan, mainitsinpa kirjeessä myös, että olen antanut aivan liian vähän aikaa kirjallisuudelle ja kirjoittamiselle sekä luonnossa liikkumiselle. Tänä vuonna olen lukenut enemmän kuin koskaan elämässäni ja olen kirjoitellutkin aika lailla. Esimerkiksi tästä blogista minulla ei vuosi sitten myöskään ollut mitään aavistusta. Luonnossa voisi toki aina liikkua enemmän, joten jotain tavoiteltavaa tällekin vuodelle jää.

Kaikista muistakin harrastuksista, ihmisistä, ajatuksistani ja arvoistani kaikki ovat edenneet samaan suuntaan. Negatiiviset asiat ovat pysyneet negatiivisina ja positiiviset positiivisina. Kaiken kaikkiaan vuosi 2017 on ollut elämän yksi merkittävimmistä.

Mitä tästä opimme? No ainakin sen, että elämä ei ole ihmeellistä. Aika harvoin kohdalle sattuu jumalaisia väliintuloja taivaista saati sitten tulta ja tulikiveä. Niiden sijaan elämä ojentelee käsiään, joista voi ottaa kiinni ja ponnistaa uuteen suuntaan tai sitten jättää tarttumatta. Maailman kaikkien aikojen paras jääkiekkoilija Wayne Gretzky on sanonut: ”You miss 100% of the shots you don’t take” eli menetät kaikki mahdollisuudet, joihin et tartu.

 

Pian kirjoitan taas uuden kirjeen itselleni, jonka avaan taas vuoden kuluttua. En odota ihmeitä, elämähän on vain sattumia toistensa perässä. Ihmeitä odotellessa voi jäädä huomaamatta, kun sellainen istuukin viereen matkalla tai ilmaantuu sunnuntaiaamuna olohuoneen lattialle ja pyytää leikkimään.

Ihme. Se olemme me. Ei mikään muu.

Tämän makkaran kanssa kannattaa älskata.
Kuva vuoden viimeiseltä retkeltä. Tuusattiin hyvät nokipannukahvit.

Kadonneet kolme sanaa:

1. Älskata = touhuta jonkun parissa. Yleensä negatiivinen merkitys. Olen oppinut sanan isältäni, joka käyttää sitä mm. sanoessaan, jos joku ”älskaa viinan kanssa” eli juopottelee holtittimasti. Sanan alkuperä on varamastikin ruotsinkielen älska (=rakastaa).

2. Tuusata = touhuta jonkun parissa. Tuusatessa tekeminen on jotain ei-niin-hyödyllistä. Vähän niinkuin ajan haaskaamista. Esim. Pekka se vain tuusaa noitten kirjoitusten kanssa.

3. Tolskata = touhuta jonkun parissa. Käytetään silloin, kun henkilö tekee jotain saavuttamatta oikein minkäänlaista kunnollista tulosta.

Hyvää uutta vuotta 2018! Muistakaa älskata, tuusata ja tolskata kaikenlaista.

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi