"Erillinen, erillinen. Niin on harhaa valhe sen. Hänen kokemuksensa itsestään ajatuksistaan ja tunteistaan on, että hän on muusta erillinen. Niin on harhaa valhe sen. Meidän täytyy vapauttaa itsemme siitä vankilasta laajentamalla myötätuntomme käsittämään kaikki elävät olennot ja luonnon kauneudessaan. Erillinen, erillinen. Niin on harhaa valhe sen." Timo Kiiskinen, Albert Einsteinin kirjeestä mukaillen, jonka hän oli kirjoittanut lapsensa menettäneelle ystävälleen. Tämä tekstin pätkä löytyy Vesa-Matti Loirin viimeisimmältä levyltä, joka kantaa...
Aika. Sitä on yritetty saada pysähtymään ja sitä on yritetty tappaa. Siinä on yritetty matkustaa ja sitä on paettu. Parhaiten ajasta on lausunut silloin neljävuotias lapseni Raanujärven pysäköintipaikalla Lapissa sanomalla: Täällä me vain tuhlataan aikaa, vaikka mää haluaisin leikkiä! Minäkin haluaisin leikkiä. Kirjoittaa, harrastaa, urheilla. Silti tuhlaan aikaani parkkipaikoilla. Sohvalla, sängyllä, kahviloissa. Usein sitä huomaa elävänsä jälleen kerran sitku-maailmassa. Elämä on...
Kirjoitin viime vuonna itselleni kirjeen. Kuoren päälle kirjoitin: "Saa avata vasta 2018". Tänään aamukahvia juodessani avasin sen ja luin läpi. Olen yllättynyt. Ehkä tunnen itseni hieman tyhjäksi nyt. En sen vuoksi, että olisin muuttunut vuodessa tai jokin kirjoittamani asia tuntuisi nyt väärin sanotulta. Ei sinne päinkään. Päinvastoin. Olen kirjoittanut pojistani. Olen kirjoittanut, että heissä on parhaat puoleni. Olen maininnut nimeltä neljä...
Kymmenen vuotta sitten tein Lapin taivaan alla tuhansien tähtien katsellessa pyhän hiihtämättömyyssitoumuksen ja vein valtion minulle armollisesti varusmiespalveluksen ajaksi lainaamat sukset Jääkäriprikaatin pyörävarastoon. Takana oli puoli vuotta varusmiespalvelusta. Tämä tarkoittaa lukemattomia ryynäämisiä, taisteluita, vihollisen selustaan koukkaamisia ja hiihdettyjä kilometrejä. Mukaan mahtuu myös välisota, jossa tämä juuri valmistunut alikersantti oli kuollut kerran, vangittu kerran, eksynyt kerran ja ollut kerran sielunvihollisen nimen...
Joku joskus on sanonut, että ihmisen pisin matka on mennä puoliväliin toista vastaan. Ei pidä paikkaansa. Pisin matka on mennä itseensä. On helppoa miellyttää toisia. On helppoa tehdä asioita, joista tietää saavansa kiitosta. Vielä helpompaa on jättää asioita tekemistä, joista ei sitä kiitosta saa tai joista saattaa jopa saada osakseen pahoja puheita tai jopa haukkuja. Ei haukku haavaa tee ja kissa...
28-vuotias mies, jota kutsutaan isäksi, aviomieheksi, virkamieheksi, kulinaristiksi, näyttelijäksi, näytelmäkirjailijaksi, runoilijaksi, voimailijaharrastelijaksi, karaoke-Pekaksi, kylähulluksi ja toivon mukaan joissain piireissä ystäväksi. Kirjoitan elämästä, vanhemmuudesta, harrastuksista ja arjen haasteista sekä tietenkin rakkaudesta niihin. Minusta on sanottu: ”Näin siinä käy, kun yhdistää taiteilijan ja bodarin. Helsinkiin saatiin Tony Halme, meille tuli tämä Pekka”