Onni/Ilo

0
288

”Minulla on sellainen olo, että kaikki on hyvin. On ihana mennä kouluun ja olla kavereiden kanssa, rakastan käydä treeneissä ja minulla tuntuu mahassa sellainen hyvä tunne.” Kertoi eräs nuori neitokainen minulle.

Katsoin häntä ja kerroin, että se kuulostaa ihan onnen tunteelta. Sitten hän hymyili ja jatkoi puuhiaan.

Liikutuin tuon lapsosen sanoista. On aivan ihanaa, kun ihminen, lapsi taikka aikuinen, huomaa tuon tunteen itsessään, nauttii siitä ja jakaa sen muille. Onnen tunne on ihana, sitä ei missään nimessä pidä piilottaa eikä peitellä. Huolimatta siitä mitä vanha sanonta sanoo. Tunteet tarttuvat toisiin ihmisiin, miksi ihmeessä siis piilotella onnea?

Mietin tuon keskustelun jälkeen, miten itse kuljen usein kohti iloa. Etsien elämässä vain niitä asioita mitkä tuottavat iloa ja sitten, kun se jokin ei enää iloa tuota, annan sen olla. Mutta pitäisikö ehkä sittenkin miettiä mistä asioista tulee onni? Antaa ilojen tulla ja mennä samalla tavalla kuin surujenkin. Ja tottahan toki tiedän, että etenkin negatiivisten asioiden kohtaaminen ja haasteista läpi meneminen kasvattaa ihmistä. Kunhan vain osaa ottaa opikseen. Negatiiviset asiat eivät sulje iloa eikä onnea pois, jos ei anna niin tapahtua.

”Itku pitkästä ilosta” -sanonta on kummallinen. En usko itkun johtuvan siitä ilosta vaan siitä, että elämään kuuluu myös ikävät asiat. Halusimme taikka emme. Siispä iloitsen silloin kun voin. Surun hetkellä voi lohduttaa ajatus siitä, että on saanut joskus iloita.

Vaikka elän ilosta käsin en pidä itkua pahana asiana enkä varsinkaan merkkinä heikkoudesta. Lauluissakin aina sanotaan, että kyyneleet tekevät vahvemmaksi. Miksi en siis antaisi kyynelten tulvia silmistäni silloin kun niiden aika on, jos sen jälkeen olen taas vahvempi? Antaa itkun tulla, turha sitä siellä sisällä on pitää.

Mutta ehkä minunkin tosiaan tulisi opetella elämään siitä onnesta, koska onhan se pysyvämpää ja aidompaa, kuin hetkellinen ilo. Me aikuiset usein ajattelemme, että se onni on siellä jossain vasta tulossa emmekä välttämättä huomaa, että se saattaa olla myös tässä ja nyt.

Tuo nuori neitokainen on minulle esimerkki siitä, miten onni tulee eläen ei etsien.