Kaikkialla kuulee puhuttavan hyvinvoinnista ja kaikkialla neuvot tuntuvat olevan samat mutta kuitenkin erit. ”Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle”. Niinpä. Me olemme kaikki eri puusta veistettyjä eikä varmasti löydy yhtä jokaiselle toimivaa tapaa löytää oma hyvinvointi. Hyvä siis, että tapoja on monia, täytyy vain siitä hyvinvointiviidakosta löytää se itselle sopivin, jos neuvoja hyvinvoinnin löytämiseen haluaa. Hassua toki on se, että itse tulee usein kiinnitettyä huomiota juuri sellaiseen asiaan johon apua tai vastauksia kaipaa. Kaipaamani neuvot voi löytyä mainoksista, iltapäivälehtien lööpeistä, uutisista, toisten puheista, mistä vain, kun pidän silmäni ja korvani auki. Jos apu tuodaan automaattisesti ei tarvitse kuin tarttua tuumasta toimeen, sitä kun ei ikävä kyllä kukaan tule tekemään toisen puolesta.

 

Välillä tuntuu, että minulle on tulossa hyvinvointiähky, kun kaikkialla kuulee aiheesta puhuttavan. Tarviiko aina voida hyvin? Mielestäni ei, eikä aina voikaan voida. Eikä aina edes halua voida hyvin mutta kuka enää uskaltaa sanoa, että en voi hyvin, kun hetkessä joku tulee viereen kertomaan mikä kuitenkin on hyvin siinä ja siinä. Ko. henkilö on varmasti oikeassa ja moni tiedostaa kyllä ne hyvät asiat mutta nyt on tämä yksi asia mikä ei ole hyvin, se menee varmasti ohi.

 

Väitän, että negatiivisesta mielestä voi vapautua haastamalla itsensä ja omat ajatusmallit ja olemalla lempeä itseään kohtaan. Hiljalleen muutos alkaa tapahtumaan ja lopulta huomaa, ettei tämä sen pahempaa ollutkaan. Tämä on huono, vai onko? Voiko sen tehdä paremmaksi? En osaa, vai osaanko sittenkin? Aion kuitenkin yrittää. Toinen on minua parempi, vai onko? Onko sillä kuinka paljon merkitystä?

 

Itse ajattelen niin, että jos hyvinvointia etsii, kannattaa aloittaa etsintä tekemällä matka omaan itseensä, kuulostelemalla mitä itse tarvitsee ilman että kukaan toinen vaikuttaa asiaan millään lailla. Olen suuri vertailemattomuuden puolesta puhuja. Meillä lienee kaikilla paljon mukavampaa, kun vertailu jää pois. Se aiheuttaa mustasukkaisuutta, kateutta, turhaa kilpailua, piikittelyä, haukkumista… you name it. Kilpailu ei ole huono asia, jos ollaan kilpailussa mutta on reilua molempien/kaikkien osapuolten tietää se. Sen sijaan, että miettisimme mikä toisessa on hyvää ja mikä itsessä huonoa niin ajateltaisiinkin, mikä minussa itsessäni on ja jätettäisiin negatiivisuus ja se toinen tässä kohtaa kokonaan pois.

 

Mistä asioista pidän itsessäni? Mitkä asiat saa minussa olla juuri niin kuin ne on? No entä ne asiat mitä haluan kehittää tai muuttaa? Tiedostaminen on kaiken alku. Tiedän, että minulla on tämä asia huonosti, haluan siihen muutoksen ja tämä on se tapa millä aion ja voin sen muutoksen saada aikaan. Pikkuhiljaa, vähän kerrallaan.

 

Mietiskelin tuossa, että mistä koostuu oma hyvinvointini, vastaus löytyi aika pian: elämänperusta. Kun kivijalka on tukevasti maassa, on helpompi kohdata elämän myrskyt. Olen pyrkinyt rakentamaan kivijalkani niin tukevaksi, että usko sen pystyssä pysymiseen on vahva. Toivon jokaisen löytävän ne kaikista tärkeimmät asiat omassa elämässä ja pitämään niistä huolta. Kun pohja on kunnossa voi siihen päälle rakentaa melkeinpä mitä vaan.

 

Halutessasi voida hyvin, tee se itsesi vuoksi, älä muiden. Tee se koska haluat, älä koska muutkin. Tee se niin miten parhaaksi näet, ei niin miten joku muu sen tekee. Hyvinvointi on laaja käsite ja jokaisen tulisi määritellä oma hyvinvointinsa itse.

Comments are closed.