Yksi neljästä lempi vuodenajastani on saapunut. Syksy.

Rakastan syksyä, erityisesti siksi, koska luonto ja ihmiset alkavat hiljalleen rauhoittumaan ja vastaanottamaan tulevaa talvea. Kaikkialla on niin värikästä ja ilma on raikas. Syksyllä on ihana viettää aikaa ulkona ja katsella miten kaikki muuttuu. Hetki ennen talviuneen nukahtamista luonto on kauneimmillaan ja voi hyvin. Luonto tarjoilee parastaan hänelle, joka osaa sitä hyödyntää. Sadonkorjuun aikana varastoin tarvittavat talvea varten.

 

 

En halunnut tarkistaa, koska viimeksi olen tuottanut valmiin tekstin. Tiedän, että siitä on kuukausia. Uuden elämänvaiheen myötä tuli kiire. Kevät ja kesä meni hetkessä. Ihan kuin niitä ei olisi ollutkaan. En muista koska lumet sulivat mutta muistan kun nukuin helteen vuoksi patjalla puoliksi parvekkeella. Siinä kaikki mitä nopeasti tulee mieleen.

 

Vaikka olen hetkittäin pysähtynyt kiireestä huolimatta, on mielessä ollut niin monta asiaa, etten ole ehtinyt jäädä niitä yksitellen miettimään. Kirjoittaminenkin on ollut mielessä mutta en ole saanut kirjoitettua mitään. Uuden elämäntilanteen tulon myötä unohdin, miten tärkeää on oma rauha ja oma tila. Aloin kaipaamaan niitä pieniä hetkiä yksin mitä joskus ehdin viettää.

Siitä huolimatta, että siihen pieneen hetkeen ei tarvita kuin tunnin verran oleskelua metsässä tuntuu se hetki olevan välillä mahdoton järjestää. Mutta nyt otin itselleni hetken aikaa ja lähdin kulkemaan kohti tuttua metsää. Vaikka menen metsään etsimään rauhaa, on siellä usein enemmän ääntä kuin muualla, omat ajatukset. Käyn ne rauhassa läpi, mietin mitä niille teen ja sitten lähden taas hiljalleen valumaan kohti arjen askareita. Siinä kaikki. Nyt olo on taas kevyempi, selkeämpi ja rauhallisempi, tiedän mitä teen. Enää en unohda vaatia itseltäni omaa aikaa.

 

Kirjoitan taas ennemmin taikka myöhemmin, mutta kuitenkin ajallaan.

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi