Minusta tuli kummitäti

Niinkuin otsikkokin jo kertoo niin minusta tuli eilen kummitäti rakkaan ystäväni tyttärelle. Meillä on Suskan kanssa ystävyyttä takana melkein 14 vuotta. Suskan kanssa ollaan voitu aina jakaa ilot ja surut, ollaan puhuttu kaikesta, ollaan oltu hiljaa, me nauretaan paljon ja mikä parasta meidän ystävyys on säilynyt vuodesta toiseen. Välillä on aikoja kun ei olla nähty pitkiin aikoihin, mutta aina nähdessä me jatketaan siitä mihin ollaan jääty viime kerralla ja kyllähän me viestitellään ja soitellaan. Silloin kun sain tietää Suskan odottavan kuopustaan, olin onnellinen heidän puolesta koska tiesin heidän haluavan vielä yhden lapsen. Tyttö lupauksen saatuaan päätin hemmotella tulevan vauvan. Raskausaikana jo ostelin frilla mekkoja ja vaaleanpunaisia bodeja. Koskaan ei sen enempiä kummiudesta puhuttu, koska mun mielestä se on vanhempien henkilökohtainen asia. 30.11.2017 sain tiedon että tyttö syntyi heille ja olin niin onnellinen että jokainen mun lähellä ollut ihminen varmasti sen huomasi. 4.1.2018 sain Suskalta viestin:

”Kävi mielessä juttu jo aamulla varhain,
tässähän olisi ystävä parhain.
Kummiksi sinua pyytäisimme,
vähän vain me vaatisimme.
Vaippaa ei olisi pakko vaihtaa,
mutta lapsellisuuksia et saisi kaihtaa.
Ja kun muksu teininä luoksesi kurvaa,
olisi kiva jos hän yhä saisi tukea ja turvaa.
Nyt olis siis tarjolla iloa ja säpinää,
sinun arkeen ja elämään.
Joten olisiko sinulla halua ja voimia,
rakkaan vauvamme kummina toimia?”

Viestin luettua aloin itkemään, onnesta. Mulle se oli suuri asia, muhun luotettiin niin paljon että sain luottamustehtävän. Ja tottakai suostuin.

Eilen sunnuntaina vietettiin ristiäiset. Koristelut olivat kauniit ja tarjottavat herkullisia.

     

Kummitytölleni tuli aivan ihana nimi: Nanja-Neealiina <3

Kiitos vanhemmille luottamuksesta <3