Oma koti, kullan kallis

1
1639

Viimeisen kolmen vuoden ajan olen elänyt melko ankkuroimatonta elämää. Minulla on ollut avainnipussani kolme, parhaimmillaan neljä kotiavainta. Pitääkö edes sanoa ”kotiavainta”. Sillä mikään näistä avaimista ei oikeastaan avannut ovea kotiin. Toisten koteihin ja kolkkoihin asuntoihin ja asuntoloihin, kyllä. Mutta ei minun kotiini.

Blogini on ollut muutaman viikon hiljainen, sillä onnekseni olen ollut kiireinen. Sain nimittäin viikko sitten muuttaa uuteen kotiin, opiskelukaupungistani Seinäjoelta takaisin omaan kotikaupunkiini Tampereelle. Olo oli epätodellinen. Saanko mä oikeasti täyttää vain tätä jääkaappia? Eikö enää tarvikkaan miettiä, mihin olen huomenna matkustamassa? Missä nukun ensiyön? Eikö minun tarvitse jatkuvasti enää vuoroin purkaa, vuoroin sulloa tavaroita putkilaukkuun?

Kun oma koti ei ole ollut minulle muutamaan vuoteen itsestäänselvyys, olen niin äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on vihdoin täysin oma tila. Tai no, fifty-fifty tila. Nimittäin toinen ihana asia tässä muutossa on se, että vihdoin neljän kaukosuhdevuoden jälkeen muutimme yhteen poikaystäväni kanssa.

On ihana päästä sisustamaan kevätkotia. Voin vihdoin ostaa itselleni kasveja, kun ei tarvitse miettiä, että ne kuolevat, kun en ole viikkoihin niitä kastelemassa. Minulla on oma keittiö, jossa voin leipoa aina kun huvittaa, eikä tarvitse miettiä, häiritseekö suihkulaulamiseni kämppistäni. Aivan ihanaa!

Vaikka on mahtavaa matkustaa, nähdä uusia paikkoja ja seikkailla, on niin ihanaa kun vihdoin on paikka, johon voi aina palata lepäämään. Ja hihkaista aina ovella: olen kotona!

Ihanaa kevättä!

Tsemppi-terkuin, Krista

Comments are closed.