Mukavuusalueen nimi ei tule tyhjästä: omalla mukavuusalueella on rentoa ja helppoa olla, elämä on seesteistä ja vaivatonta. Kuitenkin, jos tässä elämässä haluaa jotain mitä ei jo ennestään omaa, on myös tehtävä asioita, joita ei ole aikaisemmin tehnyt.

Minulle matkailu on todella tärkeää, mutta jokaista ulkomaanmatkaa varjostaa aina raju lentopelko. Kun aloimme luokkani kanssa suunnitella opintomatkaa Kroatiaan ja matkalle osallistuvia kartoitettiin, sanoin pelosta huolimatta saman tien ”kyllä”. Pakko ei ollut lähteä, mutta en sillä vastauksen hetkellä ajatellut pelkojani, vaan unelmiani.

Jännitin matkaa paljon etukäteen. Lentomatkan lisäksi pelkäsin, että jäänköhän matkalla porukasta. Osaanko olla porukan mukana, vai vetäydynkö yksin kun pelkään, että seurani ei kelpaa. Mietin useaan otteeseen, että onko matka pelkkää rahan tuhlausta, saanko matkasta mitään irti kuitenkaan? Ajattelin useana iltana ennen lähtöpäivää, että tämä on huono idea, en haluakkaan lähteä. Olin yhtä innoissani, kuin olin kauhuissani.

Onneksi en jänistänyt viimetingassa, sillä reissustahan tuli AIVAN MAHTAVA!

Kun matkalta palasi, oli oikea voittajafiilis: parissa päivässä olin kohdannut pelkoja, osallistunut kaikkeen hauskaan muun porukan mukana ja kokenut ja selvinnyt vastoinkäymisistä ja vaikeista tilanteista. Tuli taas todistettua itselle, että jos lähtee oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, voi kokea jotain aivan uskomattoman hienoa.

Kun uskaltaa sanoa kyllä ehkä vähän pelottaville asioille, saa todella tuntee elävänsä.

Tsemppi-terkuin, Krista

Comments are closed.