Olen S-marketin kassajonossa. Kassalla edessäni olevalla naisella on ongelmia korttimaksun kanssa. Takanani oleva mieshenkilö puhisee kädet puukassa naamallaan perinteinen ”mene nyt jo siitä perkele” – ilme ja murisee itsekseen.

En ymmärrä, miten hän jaksaa käyttää energiansa tuollaiseen. Vuosi sitten olisin varmasti yhtä lailla ottanut liekkiä yhtä pienestä asiasta. Tänä vuonna päätin kuitenkin, että en jaksa enää valittaa. Takertua merkityksettömän typeriin ärsykkeisiin, jotka kuitenkin vaan pilaavat koko päivän.

Kun jätin turhaa valittamista pienemmälle omassa arjessani, huomasin, etteivät ne ärsyttävät asiat olleetkaan niin ärsyttäviä. Annoin niiden tulla ja pyyhkäisin ne saman tien menemään ajattelemalla ”no eipä tuo nyt maailmaa kaada”. Ajatukset kääntyivät enemmän positiivisten ja hienojen asioiden puoleen, kun ne saivat tilaa negatiiviselta valittamiselta.

Supi-suomalaiseen tapaan vittuunnun tietysti aika-ajoin, eihän siitä pääse eroon, eikä tarvitsekkaan. Yritän kuitenkin mielessäni säästää ne herkullisimmat ärrä-päät niiden arvoisille asioille.

Siirrän katseeni pois puhisevan miehen punaisista kasvoista ja ihailen haikeana kassan viereen nätisti asetettuja tupla-patukoita. Mmm.

Tsemppi-terkuin, Krista FLOW:sta

Comments are closed.