Pelastajat

    0
    1241

    Kun viime keskiviikkona kirjoitin oli Norja kahminut mitaleita olympialaisista vasta 29 kappaletta. Viisi päivää myöhemmin olympialaisten päätyttyä oli mitaleita kertynyt kymmenen enemmän. Eli 14 kultaa, 14 hopeaa ja 11 pronssia. Yhteensä 39 mitalia. Kysymys kuuluukin. Onko tässä enää mitään järkeä? No eihän tässä ole.

    Suomalaiset Norjassa

    Kysyin suomalaisilta, jotka asuvat täällä Norjassa. Miksi tällaiseen historialliseen ylivoimaan kyetään? Mikä tämän kaiken takana on?
    Ilokseni sain lukea lukuisia hienoja vastauksia siitä mitä täällä maassa tehdään oikein. Pystyn yhtymään näihin vastauksiin, koska olen sen itse nähnyt. Olen nähnyt itse sen aivan läheltä miten norjalaiset viihtyvät ulkona. Kuinka he rakastavat liikkua luonnossa ja urheilla siellä. Kun se halu tulee vielä täysin omasta sydämestä. On maksimaalinen nautinnon kokemus taattu. Kun asioita tehdään oikein lapsesta lähtien jättää se sellaisen pohjan muistoihin, että sen päälle on hyvä rakentaa kestävää ja pysyvää tulosta. Kun liikkumisesta löytää sen ilon. On se itsessään jo kultamitalin arvoinen asia.

    Liikunnan ilo

    Kun omistaa ilon liikkua ja halun tehdä tulosta oman itsensä vuoksi on se sellainen plussa takaraivossa. Ja jos sen saa otettua käyttöön olympialaisissa voimme vain odottaa samankaltaista tulosta mitä pelastajat Iivo Niskanen, Krista Pärmäkoski tai Enni Rukajärvi pystyi tekemään. Se ilo ja intohimo omaa lajiansa kohtaa paistoi läpi kaikesta tekemisestä. Sellaista on mahtava katsella. Siinä tekemisessä on sellainen sopiva rentous mikä näyttää niin helpolta ja kauniilta. Tätä samaa iloa ja rentoutta näin koko olympialaisten aikana useista useista urheilijoista. Niin norjalaisista, ruotsalaisista, saksalaisista, venäläisistä ja monista muista. Erityisesti minulla jäi mieleen vasta 15-vuotias taitoluistelija Alina Zagitova, joka ennätyspisteillä voitti kultaa. Se esitys näytti niin helpolta ja varmalta. On pakko ihailla millaisessa paikassa hän pystyi venymään tämänkaltaiseen tulokseen. Se vetää hiljaiseksi.
    Minusta tähän kulta mitaliin kiteytyy kaikki se ilo ja intohimo mikä hänellä on.

    Mitä Norjasta Suomeen?

    Lupasin viime kerralla kertoa mitä toisin norjalaisilta suomalaisille. Haluaisin tuoda Isolla rekalla sellaista sopivaa rentoutta ja hyväntahtoisuutta mitä norjalaisilta löytyy. Asioita ei tehdä hampaat irvessä väkisin vääntäen. Vaan sopivan rennolla asenteella. Mielelläni lastaisin rekan perävaunuun myös hymyileviä suita vinon pinon. Sillä mikäpä motivoi ihmistä paremmin kuin kaunis hymy. Joita näkee täällä Norjassa paljon TURillä eli retkellä. Se viestittää positiivisuutta ja lähentää ihmisiä. Hymy on jo puoli hyvettä. Kun rekkaan saadaan poikkeusluvalla kiinnittää kolmasvaunu heittäisin sen sisään yhden reilu 2000 metriä korkean vuoren. Se vuori tiputettaisiin jonnekin päin eteläistä Suomea. Kun ihmiset kiipeäisivät sen huipulle he tajuaisivat hymyssä suin sen ilon ja riemun mikä siitä TURillä olemisesta heille tulisi. Lisäksi vuori toisi niin paljon lisää treeni mahdollisuuksia eri lajien osalta.

    Jokaisessa maassa tietysti tehdään omalla tyylillään asioita, joilla on pitkät perinteet useasti. Olen myös sitä mieltä että Suomessa on jätetty pois se pakko pakko asenne ja tilalle on tullut huomattavasti terveempi tyyli tehdä asioita yhdessä iloiten omaksi iloksi. Minusta siitä on hyviä esimerkkejä nämä nykyajan nuoret urheilijat. Heillä on asenne kohdillaan. Olemme menossa tällä sarakkeella varmasti oikeaan suuntaan. Ajattelen hyvinkin optimistisesti. Kaikkihan lopulta lähtee siitä miten haluamme ajatella asioista. Tässä tullaan sen valinnan eteen ajattelemmeko negatiivisesti vai positiivisesti?

     

    PS. Toisin mielelläni myös tämän leivän paloittelukoneen suomalaisiin kauppoihin. Täällä Norjassa kun on jokaisessa kaupassa tällainen, millä saa leivät kätevästi kaupassa sopivan kokoisiksi paloiksi. Näin leipä maistuu pikkusen vielä paremmalta.