Motivaatiota pukkaa.Suklaan syönnin ihanuudesta ja kamaluudesta.

 

Tohtori Ameriikasta,se tohtori Phil, sanoi kerran viisaasti motivaatiosta joka jäi mietittymään itseäni pitkäksi aikaa.Kovin en tuosta tohtorista muuta osaa sanoa,hyvänä viihteenähän se meni iltapäivien soffajumitusten kanssa.Mutta,kaikilta voi oppia jotain jos vain kuuntelee,iltapäiväväsymyksessäkin.Tässä mun ajatus tohtorin sanoista,mitähän sinä tuumaat?

Sanatarkkaan en tietenkään muista mutta ajatuksena oli se että ihmisen jokaiselle teolle on olemassa aina jokin motiivi,oli se sitten itselle hyväksi tai ei,jokin sua aina liikuttaa eteenpäin tai pitää sut paikallaan.Se motiivi ruokkii sua vaikka siitä seuranneet haitat jopa tuhoaisi sun elämän.Kevyenä esimerkkinä voisin antaa oman,vielä vähän itsellenikin mysteerinä olevan motivaation liialliseen suklaan syömiseen.Tiedän ja tiedostan ettei todellakaan ole hyvä syödä suklaata(ainakaan kokonaista levyllistä kerralla)koska se on a)yksi laukaiseva tekijä mun migreenissä ja b)tarttis kyllä sitten harrastaa liikuntaakin sen mukaan miten syö(eli paino nousee ja nyt tässä iässä täytyy jo alkaa mietittämään niitä muitakin mahdollisia sairauksia mitä huonot elintavat aiheuttaa ja mille voisi vielä tehdä jotain).

Ja silti mä mässään sitä suklaata soffanpohjalla miettimättä mitä kauheuksia siitä saattaa seurata.Mässytän ja ahmaan koko levyn kerralla,nautiskelen ja hyrrään mielihyvästä kun suklaa sulaa suussa ja endorfiinit hyökkii päälle.Ai että♥  Ja tiedänhän mä myös senkin ettei se hyvä olo siitä suklaasta kestä kauaa.Viimeistään siinä vaiheessa kun kuskaan tyhjät paperit roskiin on se sokerihumala jo väistynyt ja iskee väsy. Joka kerta.

Mutta mietinkö mä sitä fiilistä kun oon suklaahyrinässä?No en varmasti.Hälytyskellot ei soi siinäkään vaiheessa kun lähden töistä ja nappaan ruokaostoksia mukaan,askelet vie karkkihyllylle,nappaa levyn ja kiikutan sen kassalle asti.Ajattelematta.Aivan kuin päässä katkeaisi joku johto järkevään ajatteluun kun suklaalohko ottaa vallan.

Että mikä hitsi mua siinä sitten motivoi tuohon kauheaan kuolemansyntiin?Tai ylipäätänsä antautuminen hervottomiin herkutteluihin ehkä turhan usein?…tunnustan ettei se suklaa oo se ainoa pahe..hups.

Mä olen yrittänyt etsiä motivaatiota joka kulmasta tän asian kanssa,yrittänyt pinnistää ja ponnistaa.Olen todellakin yrittänyt.Olen ollut täyslakossa,ei ainuttakaan herkkua enäänikinä.Tehnyt itseni kanssa sopimuksen että kerran viikossa,(kesti tasan kaksi viikkoa muuten).Etsinyt positiivisia puolia herkuttelun lopettamisesta,”rahaa säästyy,iho voi paremmin,blaablaa”.Mikään ei ole sytyttänyt.Mikään ei ole kestänyt.Mikään ei ole ollut tarpeeksi motivoiva syy,hävettää myöntää.

Joten.Motivaatio mun herkuttelulle löytyy jostain syvempää.Mitä mä siis saan siitä että herkuttelen ja mässään?Mitä silloin tapahtuu?Kaiken sen motivoivan pitänee tapahtua ennen kuin poistun soffalta ja karkkihyllyn jälkeen?Mikä mut motivoi siihen kerta toisensa jälkeen?

Tuli ajatus.Toinenkin.Oon kipuillut saman asian kanssa muutenkin lähiaikoina,havaitsin asian joka ei enään toiminut mulla ja teki mut väsyneeksi ja tyhjäksi.Piti siis alkaa miettimään mitä tehdä ennenkuin on ruuti loppu kokonaan.Selvitin asian mielestäni mutta ilmeisesti taisin valloittaa vain jäävuoren huipun.

Nämä kaksi asiaa liittyikin sitten yllättävästi yhteen;mistälie tullut ajatus selkäytimeen että tehokas pitää olla ja hyvä,täydellisyyteen täytyy pyrkiä ja kaikkensa pitää antaa aina ja joka paikassa.Omista voimavaroista viis.En tiedä mistä se on lähtöisin,mutta voisin käännellä asiaa loputtomiin enkä silti löydä syytä.Tai sitten lähden kuorimaan sitä asiaa pikkuhiljaa,niinkuin on sitten käynytkin.Tein siis asialle jotain,lähdin muuttamaan omia ajatusmalleja,opettelin hyväksymään omat puutteni ja vahvuuteni,opettelin sanomaan ei,ymmärsin että vähemmälläkin tulee valmista.Muun muassa näitä opettelin,ehkä palaan tähän aiheeseen myöhemmin syvemmin seuraavissa postauksissa.

Se mikä jäi tuosta listasta pois,on lepo.Yksi plus yksi.Mä hyväksyn itselleni lepohetken ja rentoutumisen vain kun herkuttelen ja keskityn siihen.Aivot narikkaan ja ainoa liike on kädestä suuhun.Avot!Herkuttelu oli tekosyy levätä ja olla.

(kuva netistä,ei oma)

On siis olemassa motiivi ja keinot tehdä asialle jotain,pitäisi olla yksinkertaista.Anna lupa itsellesi levätä,olet sen ansainnut.Tarvitset voimia myös itsellesi,ole myös itsellesi armollinen.Joten siitä hetkestä lähtien oon työstänyt asiaa ja opetellut rentoutumaan esimerkiksi meditoiden,tekemällä asioita mistä oikeasti nautin ja tunnen flown sitä tehdessä(niin etten edes huomaa herkkujen poissaoloa)Opettelen kuuntelemaan itseäni mikä on mulle hyväksi ja sitä kautta muille.Keksin ehkä uusia juttuja,kuten tämä blogi(natustelen tässä samalla suht`terveellistä herkkua,paahdettuja&suolattuja härkäpapuja)ja yritän tulla toimeen itteni kanssa.

Siinä se,kyllä tässä hetki menee ennenkuin opin itseni tuntemaan:)Ja hei,en muuten ikinäkoskaan tee enään itteni kanssa sopimusta etten saisi syödä mitään herkkuja.Herkut voi vaihtua vaikka terveellisempiin,mutta se onkin sitten toinen juttu ja haaste.

♥Mikäs sua muuten motivoi?Ootko päässyt sen alkulähteille,ootko kurkistellut ja tutkinut tarkemmin mitä on löytynyt?♥

Rakkauvella,Sanna-Mari

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi