Kauneus tai kauheus on katsojan silmissä.Kuinka sinä katsot itseäsi?

 

Mulla on kriisi.Ulkonäkökriisi.

Ei sillä ettenkö olisi tyytyväinen ulkonäkööni,sellaisella suht terveellä tavalla.Kroppa on muuttunut vuosien varrella moneenkin otteeseen,pää on pysynyt perässä tai sitten ei.Varsinkin naisen vartalo kokee monta muodonmuutosta elämän aikana,pelkästään jo silloin kun kasvaa aikuiseksi,mahdollisista raskauksista puhumattakaan.Keho on jatkuvassa muutostilassa,aika paljon siinä saa tehdä itsensä kanssa töitä että ehtii tulla tutuksi oman kropan kanssa ennenkuin se taas muuttuu!

Vain se on ollut kaikissa näissä omissa muodonmuutoksissa yhteistä että mitä enemmän olen työskennellyt päänsisäisten  omien vastustusten kanssa ja hyvästellyt ne, niin sitä tyytyväisempi olen ollut siihen ulkoiseenkin puoleen.

Alkutilanne omissa ajatuksissa on ollut aina kammottavalla tavalla se,etten ole kaunis.Sille olen saanut keksiä vastaväitteitä ja todisteita että eipähän,ei pidä paikkaansa!Mikä ihme sellaisen kamalan alkuasetelman on luonut?Minä itse,mutta MIKSI?


Aika hullunkurista.Silloin nuorena ja nättinä sitä ei osannut arvostaa itseään,vaikka olin just sitä mitä ulkoisesti voin jopa nyt sanoa kauniiksi.

Harva parinkympin hujakoilla oleva nuori on tyytyväinen itseensä,terveellä tavalla.Ja tuntuu että nykyaikana yhä hurjemmaksi menee,helpolla siinä mielessä pääsin itse kun ei ollut kaikenmaailman somekanavia,selfieitä,internettiä jossa voi huudella toiselle mitä tahansa nimettömänä..huh!Nuori ihminen on herkillä muutenkin oman identiteetin etsimisen kanssa jota raaka ulkopuolinen maailma ei ainakaan siloittele.

Silloin mun nuoruudessa piti olla laiha,laitettu,meikattu.Kivat vaatteet.Ihan tarpeeksi siinäkin,sanoisin.

Sinänsä ne kauneusihanteet ei ole muuttunut muuten vuosikymmenissä miksikään,samat asiat pyörii edelleen nuorten aikuisten mielessä.Luulen.Jos en ole ihan pudonnut junasta;)

 

Pidin itseäni kyllä kauniina,mutta en näin jälkikäteen kovin kestävillä perusteilla.Kun kehut ja huomio tuli ulkopuolelta,olin tyytyväinen.Kun joku sanoi negatiivista ulkonäöstäni,oli vaikutus päinvastainen mutta ihan yhtä raju vaikutus silläkin oli itsetuntoon.

Nyt olen itseeni tyytyväisempi kuin koskaan,tykkään itsestäni ihan aidosti.Muiden antamat kehut tai positiiviset huomiot hivelee pintaa,mukavasti,mutta ei ne enään mene niin pinnan alle kuin nuorena.Ne ei tee musta kokonaista,mutta voi saada mut näkemään itseni toisella lailla.Eikä ne negatiiviset sanat hajota mua palasiksi,nekin on toisen ihmisen kokemus musta ja se on ihan fine.

Maailmassa on ihan kreisejä kauneusihanteita!Jokaiseen muottiin ei voi mahtua,yhteenkin nippa nappa.Ne muuttuu koko ajan,samoin muiden ihmisten mielipiteet ja asenteetkin,niitä on hankala lähteä muuttamaan,ei vaivan arvoista mielestäni.

Ainoa johon sinä voit vaikuttaa ja jopa luoda ihan ikioman,on sun oma käsitys kauneudesta ja kuinka näet itsesi.Kauneus on katsojan silmissä!

 

(Ai ni!Mikä oli se mun ulkonäkö kriisi?Piti kirjoitella mun ristiriidoista koskien ripsipidennyksien laittamista itselle.Tekisi mieli hirveästi mutta toisaalta taas ei.Onko se ihan turhamaista ja huijaamista että oonkin nätimpi mitä oikeasti oon,mitenkä mä sitten itteni näen ja kaikkea sellasta aivopierua mitä en oikein itsekään ymmärrä..noh.Mut hei,aattelin silti kirjoitella siitä toisella kertaa,stay tuned♥)

 

Rakkauvella,Sanna-Mari