Itsensä arvostaminen ja arvottaminen elämän mutkissa.Elätkö vain yhtä elämäsi roolia varten?

 

Oletko koskaan miettinyt mitä kautta arvostelet ja arvostat itseäsi?Miksi juuri Sinä olet tärkeä ratas työyhteisössäsi,perheessä,puolisona,vanhempana,ystävänä?Osaatko katsoa itseäsi muiden silmin,omin silmin?

Miksi sitä arvottaa itsensä työn kautta?Olet hyvä ihminen kun olet tuottoisa ja ahkera työntekijä,ansaitset paikkasi auringossa?

Mitäs sitten tapahtuu kun tulee yhtäkkinen pitkä sairasloma?Mitä sinä sitten olet,minkä arvoinen?Oletko arvokas itsenäsi,ihmisenä?

Näitä asioita sain miettiä pitkällä sairaslomalla,kun kaaduin joulukuun liukkailla ja mursin käteni kahdesta kohtaa.Kuusi pitkää viikkoa kotona.On muuten aikaa miettiä ja maalailla uhkakuvia taivaan täydeltä,kerätä mustia pilviä ja tiputella ne tähdetkin taivaalta.Ajatella;joka aamu se aurinko nousi kuitenkin!

Mä tykkään mun duunista.Rrrrakastan!Työ rytmittää  arjen,pitää liikkeessä ja aivosolut käynnissä.Sosiaalinenkin puoli on rusinana sopassa,työkaverit ja asiakkaat pistää mut tekemään parhaani joka päivä.Onnistumiset ruokkii ja ongelmat ratkotaan.Työasiat pyörii vapaa-ajallakin mielessä,mutta ei se ole tuntunut taakalta vaan voimavarana.Ihan parasta on löytää ratkaisuja yllättävistäkin paikoista,joita voi toteuttaa omassa duunissa.Työboogie on soinut koko ajan,tärkeimpänä.

Vaan sitten piti pysähtyä ja antaa tilaa parantumiselle.Mutta oispa tiennyt sen,että pelkkä fyysinen puoli ei tule myllättyä kuuden viikon aikana vaan se psyykkinenkin puoli on koetuksella.

Raskaan työpäivän jälkeen on ihana tulla kotiin,rojahtaa soffalle ja laittaa aivot narikkaan hetkeksi.Se on palkinto hyvin tehdystä työstä,ansaittua.Tai on ihana suunnitella tulevia lomia,haaveilla ns.ansaituista lomista.

Mistä sä sitten palkitset itsesi kun ja jos et ole töissä?Millä muulla tavoin olet arvokas?Mä en keksinyt mitään,mikä olisi tullut itsestään,väen vängällä piti yrittää miettiä.

Olinhan mä kuitenkin muutakin kuin työntekijä,ihan järjelläkin ajatellen.Äiti,puoliso,ystävä,tytär,naapuri,sisko..vaikka mitä!Tunsinko mä itseni tärkeäksi myös näissä rooleissa?Enpä ollut koskaan miettinyt.

Ja toisaalta,miksi pitäisikään kummemmin miettiä,luonnostaanhan nuo asiat tulee parhaiten esille.Mutta ehkä olisi hyvä pitää itsensä kanssa välillä kunnon palaveri ja miettiä miksi ja kuinka sä voisit olla paremmin läsnä ja mistä saat voimavarat,mikä on tärkeintä.

Ei syytellen vaan keskustellen itsensä kanssa,muistaen olla armollinen ja kiitollinen itselle myös tässä kohtaa.Kehityskeskustelut itsensä kanssa olisi ihan hyvä juttu,ihan niinkuin työpaikallakin käytävät kehityskeskustelut pomon kanssa.

Mä en ollut tyytyväinen itseeni taikka sitten en arvostanut niitä muita puolia itsessäni tarpeeksi että olisin antanut niille niiden ansaitsemaa huomiota.En sano että olisin ne huomiotta jättänyt,mutta oliko mun motivaatio ja halu tehdä ne paremmin samalla tasolla kuin työn tekemisen kanssa?Kenelle se hyvä fiilis tulee jos koen onnistumisia myös muissa rooleissani?Aivan!Itselleni,ja sitä kautta myös muillekin;poikani varmasti arvostaa jos olen enemmän läsnä meidän hetkissä,mies tykkää kun pussaan enemmän,ystävä arvostaa kun olen kerrankin se joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä.Win-win tilanne,sanoisin♥

Luulenpa että näillä eväillä on hyvä jatkaa sairasloman jälkeen töissä,kun pitää mielessä että olen kokonaisuus.En pelkkä työ tai sen tekijä,vaan kaikkea muutakin.Ja se arvostus,se tulee sieltä mistä pitääkin;sisältäpäin.

Pidä huolta itsestäsi♥

Rakkauvella,Sanna-Mari

 

 

 

 

 

 

 

 

Comments are closed.