Matkalla Kotiin

Kävin vähän vajaan viikon reissun Suomessa uuden vuoden tienoilla ja oli ihana nähdä läheisiä pitkästä aikaa. Lyhyessä ajassa ei kuitenkaan paljoa kerennyt enkä ehtinyt nähdä kaikkia läheisiäni. Reissu tuntui enemmän ja vähemmän haikealta ja pimeys ja kylmyys saivat kaipaamaan takaisin kotiin Aurinkorannikolle. Lyhyt vierailu tuntui jäähyväisiltä, varsinkin kuin olin lopettavan lempi bändini HIMin viimeisellä keikalla Uutena Vuotena. Läheisiä oli ollut ikävä ja jälleen näkemisen riemu oli suuri. Oli ihana huomata että kaikki voivat hyvin ja että elämä on onnellista.

Itselle kotiin paluu opetti, että vaikka läheisiä kaipaakin, kotini on nyt täällä Espanjassa ja tänne oli ihana palata. Ihminen rakentaa kotinsa sinne missä elämä pyörii ja itsellä täällä mukava arki, jota en vaihtaisi takaisin Suomessa oloon. Ensi kerralla käyn Suomessa kesällä kun on kauniimpaa ja valoisampaa. Pimeys ja kylmyys väsyttivät ja olivat myös yksi syy ulkomaille muuttoon. Vuodessa kerkeää tapahtua paljon ja oma elämäkin vakiintunut täällä. Kuitenkin Suomeen on aina mukava palata juuri läheisten vuoksi.

Elämä on yhtä seikkailua ja välillä joutuu myös hyvästelemään. Kuitenkin elämä tuo taas yhteen jos niin on tarkoitettu ja itse voi päättää ketä elämäänsä haluaa. Ikävöin jo nyt läheisiäni mutta tiedä että paikkani on toistaiseksi täällä missä sydämeni on. Ihmiset ovat osa minua vaikken heitä päivittäin näekään. Unelmat vaativat usein uhrauksia ja ikävä on kuitenkin pieni hinta siitä että voi elää omaa unelmaansa. Ei rakkaus läheisiä kohtaan katoa poissa ollessa, ihmissuhteet kestävät välimatkasta huolimatta. Rakkaus toista kohtaan elää matkalla mukana ja pian taas tiet kohtaavat kun tuulet kääntyvät.

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi