Moikka ja ihanan värikästä syksyä kaikille! Viimeksi kirjoitin lääkityksen lopettamisesta omalla luvalla. Olin reilun viikon syömättä Leponexia, jolloin mun pahoinvointikin katosi. Olin tosi tyytyväinen ratkaisuuni ja varsinkin siihen, että pystyin pitkästä aikaa matkustamaan bussilla minne ikinä halusinkaan. Leponexin tilalle aloitettiin Lamotrigin, jota olen syönyt nyt kuukauden. Uusi lääke on tuntunut hyvältä. Toki viime viikolla mulla oli sekamuotoinen jakso, jota ei ole...
Mua inhottaa tämä blogiteksti. Ei sen takia, että se olisi huono, vaan sen aihe: painonnousu. Olen kamppaillut painon kanssa siitä lähtien, kun aloin syömään mielialalääkkeitä. Tammikuussa 2016 kävin terkkarilla, tsekattiin paino ja puntari näytti 58 kiloa. Painoin saman verran viimeksi kuudennella luokalla! Voitte kuvitella, että olin enemmän kuin innoissani tästä. Mitään sen suurempaa en ollut painonlaskun eteen tehnyt: jonkun verran...
Heippa pitkästä aikaa! Edellisestä blogikirjoituksesta onkin ehtinyt vierähtää muutama kuukausi. Syy tauolle on yksinkertaisesti se, ettei minulla ole ollut mitään sanottavaa tai aihetta, josta haluaisin kirjoittaa. Viime tekstin jälkeen mun elämässä ei pitkään aikaan oikein tapahtunut mitään erikoista. Toukokuulla aloitin työkokeilun yhdessä säätiössä, mutten pystynyt olla siellä kahta viikkoa pidempään, kun jouduin sairaslomalle. Olin tosi pettynyt itseeni, etten pystynyt suorittamaan...
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy pääsääntöisesti kaksi eri puolta: masentuneisuus ja sairauden maaninen vaihe (on olemassa myös sekamuoto). Mania alkaa usein äkisti ja se saattaa kestä muutamasta viikosta pariinkin kuukauteen. On olemassa myös hypomaniaa, joka on manian lievempi muoto. Manian huomaa ehkä parhaiten siitä, että sairastuneen vireystaso on kohonnut. Hän on aktiivinen, tavallista puheliaampi ja saattaa vaikuttaa, että myös hänen itsetuntonsa on...
Viimeisen viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista - lähinnä omassa voinnissa. Pääsin viime sunnuntaina Auroran sairaalaan mivo-osastolle hypomanian takia. En ollut nukkunut viiteen yöhön kunnolla ja olin ihan ylivirkeä. Tein muutakin hypolle tyypillisiä juttuja. Outoa oli, että tällaisia oireita mulla ei ole ollut koskaan hypon aikana. Normaalisti mun vireystila nousee hieman, ostelen turhuuksia netistä ja kivijalkakaupoista ja olen äärisosiaalinen. Unettomuus...
Miltä se tuntuu, kun saa diagnoosin, jonka kanssa on elettävä koko loppuelämä? Tervetuloa lukemaan ja tutustumaan siihen, miten elämä pyörii diagnooseista huolimatta. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava, epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä ja traumaperäisen stressihäiriön kanssa elävä nuori kertoo juuri siitä kaikkein tärkeimmästä: arjesta ja juhlasta kolmen diagnoosin kanssa. Millä tavalla maailma näyttäytyy sellaisen silmin, joka ei aamulla herätessään tiedä onko päivä jo valmiiksi pilalla vai nouseeko sängystä yli-ihminen, joka pystyy ja kykenee kaikkeen – ja vielä vähän enemmänkin.