Kun minut raiskattiin tammikuussa 2016, pääsin psykiatriselle osastolle Keroputaan sairaalaan. Se oli minun pelastukseni. Alkujärkytyksen laannuttua vointi alkoi olla parempi, mutta pian tapahtui romahdus: menin psykoosiin. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kuulin ja näin harhoja ja uskoin niihin täysin. Mitään en siitä muista, mutta tarina kertoo, että olen ollut vakuuttunut siitä, että sairaalan ulkopuolella on miehiä, jotka olivat tulossa...
Viime keväänä mulle aloitettiin Leponex-niminen lääkitys. Sen avulla oli tarkoitus saada ahdistus ja masennus sekä itseen kohdistuva aggressiivinen käytös talttumaan. Pian lääkkeen aloituksen jälkeen aloin kärsimään pahoinvoinnista. Olin tästä syystä yhteydessä terveysasemalle ja sieltä hoitaja sanoi, että pitäisi keskustella lääkärin kanssa tuosta Leponexista. Keskustelin, mutta lääkäri totesi, ettei voi varmuudella sanoa, että lääke aiheuttaisi tuollaisia oireita. Menin siis terveyskeskuslääkärin juttusille...
Oon tässä kesän aikana käynyt läpi mun tavaroita. Alunperin tarkoituksena oli myydä muutama tuote ja saada vähän taskurahaa (koska sitä ei työttömällä voi koskaan olla liikaa). Aika nopeasti huomasin, että sitä ylimääräistä tavaraa ei ollutkaan ihan yksi tai kaksi, vaan pian mulla oli kolme Ikea-kassillista (niitä isompia kasseja) tavaraa, pääosin vaatetta. Äimistyneenä kattelin niitä paita- ja housukasoja ja mietin, että...
Jokaisella ihmisellä on oma mielikuvansa masentuneesta henkilöstä. Veikkaan, että suurin osa heistä ajattelee masentuneen olevan sellainen, joka vain makaa sängyllä eikä kykene tekemään mitään: masentunut on sellainen, jolle arjen rutiinien hoitaminen on hankalaa. Tämä on varmasti totta, mutta vain osa totuudesta. Facebookissa käytiin keskustelua siitä mitä masentunut “saa” tehdä. Onko ihminen masentunut, jos hän hymyilee ja onnistuu nousemaan sängystä aamuisin...
Heippa pitkästä aikaa! Edellisestä blogikirjoituksesta onkin ehtinyt vierähtää muutama kuukausi. Syy tauolle on yksinkertaisesti se, ettei minulla ole ollut mitään sanottavaa tai aihetta, josta haluaisin kirjoittaa. Viime tekstin jälkeen mun elämässä ei pitkään aikaan oikein tapahtunut mitään erikoista. Toukokuulla aloitin työkokeilun yhdessä säätiössä, mutten pystynyt olla siellä kahta viikkoa pidempään, kun jouduin sairaslomalle. Olin tosi pettynyt itseeni, etten pystynyt suorittamaan...
Miltä se tuntuu, kun saa diagnoosin, jonka kanssa on elettävä koko loppuelämä? Tervetuloa lukemaan ja tutustumaan siihen, miten elämä pyörii diagnooseista huolimatta. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava, epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä ja traumaperäisen stressihäiriön kanssa elävä nuori kertoo juuri siitä kaikkein tärkeimmästä: arjesta ja juhlasta kolmen diagnoosin kanssa. Millä tavalla maailma näyttäytyy sellaisen silmin, joka ei aamulla herätessään tiedä onko päivä jo valmiiksi pilalla vai nouseeko sängystä yli-ihminen, joka pystyy ja kykenee kaikkeen – ja vielä vähän enemmänkin.