Äitiyslaki ja Jeesus

Rakas Päivi Räsänen, paras Antero Laukkanen ja verrattomat muut Kristillisdemokraattien kansanedustajat, koska Sarasvuo ja Jeesus kehottavat palvelemaan ja toimimaan oikein, oman omantunnon ja oikeustajun mukaisesti, niin yritän vielä tai taas kerran.

Teen tämän myös, koska omaamme pitkän yhteisen historian, oikeasti välitän teistä ja toivon teille pelkkää hyvää.

2000-luvun alussa, silloin kun vielä hengasin tiiviisti ”piireissänne”, mulla oli läheinen tyttöystävä, hän oli myös uskovainen ja ”piireissä”. Elin tuolloin huoletonta aikaa; kesälomat olivat pitkiä ja vain taivas rajana, mihin edellinen päivä päättyi ja mistä seuraava alkoi. Olin utelias ja täynnä elämän nälkää.

Eräänä kepeänä ja onnellisena kesäpäivänä kävelimme tyttöystäväni kanssa käsi kädessä pitkin aurinkoista Aleksia. Kuumien auringon säteiden hyväillessä kasvojamme, meitä vastaan käveli Päivi Räsänen. Hän tervehti meitä varsin ilahtuneesti. Jatkoimme matkaa, suuntasimme Stockmannille, lopulta päädyimme meikkiosastolle maalaamaan toistemme huulia ja luoja törmäsimme tietenkin Päiviin uudestaan. Hän kohotti hieman kulmakarvojaan, hymyili ja katsoi meitä ihastuneesti.

Kului muutama viikko ja tuli aika kohdata Päivi kokouksessa virallisimmissa merkeissä. Koska tuolloin elin osin Jeesus-tyyppien provosoimisella, en tietenkään voinut olla heittämättä Päiville jotain mautonta lesboläppää.

Päivi Räsänen silmäili silmästä silmään mahdollista lesbouttani ja suhtautui siihen äärimmäisen suvaitsevaisesti. Tämän ja muiden omakohtaisten kokemusteni vuoksi, vaikka inhoankin kokemusasiantuntijuutta, uskallan väittää, että Räsänen kohtaa yksilötasolla ihmiset ihmisinä seuraamansa ideologian mukaisesti; sallivasti, lähimmäisenrakkautta unohtamatta.

En kuitenkaan suostu myöntämään itselleni, että olen ollut kymmenkunta vuotta (1998 – noin 2010) sellaisen puolueen jäsen, välillä jopa työntekijä, joka vastustaa ehdoitta uutta äitiyslakia ja vielä ylpeilee jokaisen kansanedustajansa ei-äänellä somessa.

Antero, Peter, Sari tässä täytyy olla jokin väärinkäsitys, jota ette ehkä vain ole tulleet ajatelleeksi.

Olettehan tietoisia, että tämä nyt hyväksytty äitiyslaki mahdollisti sen, että hedelmöityshoidoilla vauvan hankkivat naisparit voivat nyt tunnustaa vanhemmuutensa, samaan tapaan kuin heteroparien isät tunnustavat isyyteensä. Enää toisen vanhemman ei tarvitse hakea adoptio-oikeutta syntyneeseen lapseen.

Kansanedustaja Laukkanen meuhkasi Facebookissa Suomen saaneen isättömyyslain, mutta hetkinen, onko lapsilla, joita tämä lakiuudistus koskee ollut tähänkään asti isää? Jos naispari on päättänyt hankkia lapsen hedelmällisyyshoidoilla tai käyttämällä satunnaista miestä sukusolujen luovuttajana luomumenetelmällä ja jättänyt tämän salaisuudeksi on lapsella ennen lakia ollut yksi äiti ja 0 isää. Lain voimaantulon jälkeen kaksi äitiä ja 0 isää. Laki helpottaa naisparien perheiden käytännön asioita, mutta ei taatusti riistä isää keneltäkään.

Mielestäni esimerkiksi Raamattu on mahtava todiste siitä, että ihmisen ei tarvitse olla biologiansa vanki. Ihminen eroaa monista muista nisäkkäistä juuri kykynsä henkiseen elämään vuoksi. Näin ollen vanhemmuus 2000-luvulla ei jumalauta ole biologiasta kiinni. Vanhemmuus on parhaimmillaan elämänmittainen yhteinen dialoginen historia, huonoimmillaan pelkkä biologinen velvoittava side.

Yhdenkään naisparin lapsen asema ei parane moralisoimalla asiaa yhteiskunnallisella tasolla. Näiden lapsien arki ja todellisuus on perhe, jossa on kaksi äitiä ja kyllä voi kamala sentään joissain tapauksissa varmastikin 0 isää.

Toinen puoli toki asiaa on, että seikat, jotka oikeasti vaikuttavat lasten elämään eivät parane perheoikeudellisia lakeja hieromalla. Lapsi niin kuin aikuinenkin on aina yksilö, jonka asioihin ja elämänpiiriin vaikutetaan ruohonjuuritasolta. Sipilän syyttäminen omasta ahdingosta on yhtä lyhytnäköistä kuin naisparien lastenoikeuksien vastustaminen yhteiskunnan yleisen moraalin rapistumisen pelossa. ”Sieltähän se Eeva paratiisista nousee”, oli tapanani kouluaikana aloittaa ainekirjoitukset, jos syntiinlankeemus olisi se ihme, mihin tarvittaisiin loppuja 1500 sivua.

Jollain tasolla politiikan pelikentällä ymmärrän Kristillisdemokraattien vahvan ulostulon äitiyslakiasiassa. Sanomattakin lienee selvää, että KD menetti kannatusta presidentinvaalien ihmeellisessä ”We love Niinistö” -hörhöilyssä. Ylen julkaisemat puolueiden kannatuslukemat, kannatus 3,3 %, toivottavasti kuitenkin kertovat, että valittu linja on yksiselitteisesti hirveä. Sinällään sääli, koska aidosti ihmisyyteen ja armoon ihmiskuvansa perustavalle puolueelle olisi varmasti kysyntää.

Sitä paitsi mitä muihin nisäkkäisiin tulee, niin monet eläinlajit huolehtivat toistensa maitopoikasista ristiin. Kaikki voivat etsiä netistä söpöjä videoita, joissa koiraemo kasvattaa vaikka leopardivauvaa, esimerkkejä eri lajeista on lukuisia. Itselleni ehkä eniten toivoa antavat liikeri ja tiikoni; leijonan ja tiikerin risteytykset. Voin huoletta jatkaa vampyyrirakastajan odottamista nukkumalla makkarin ikkuna auki, koska no elämässä, mikä vaan on mahdollista.

#vaistotedellä

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi