Motivaatio on kuin typerä leikki, mutta sillä teemme itsemme eläviksi ja todeksi. Moniakaan motivaatio-ohjeita, jotka perustuvat vaihteleviin henkilökohtaisiin illuusioihin ei kannata ottaa omikseen, omien illuusioiden ollessa erilaisia. Näin ollen ensimmäinen askel on löytää motivaation lähde, jonka illuusiot tulevat samasta Mikä mikä maasta kuin omamme. Osallistuin taannoin töissä palaveriin, jossa työnantaja kannusti alaistaan opiskelemaan sanomalla: ”Nyt kaikki on sinusta itsestäsi kiinni!”. ...
Tarina kertoo, että käärmeet mittaavat ennen hyökkäyspäätöstään, jos suinkin mahdollista, mahdollisen saaliinsa venyttämällä itsensä tämän vierelle tarkastellakseen, onko tyypin kokonaisena nieleminen mahdollista. Tinder-treffien kultaisena aikakautena olen alkanut tekemään samoin. Venytellessäni pitkin pituuttani, milloin kenenkin vieressä mietin, että pystyisinkö syömään tuon. Mieleeni on tullut väkisinkin muutamia lisäkysymyksiä: pitääkö tappamisen välttämättä tapahtua kuristamalla tai myrkyttämällä ja pitääkö uhri pakosti niellä kokonaisena. Kaverini...
Söisin töissä mieluummin oksennusta kuin nuolisin Kristuksen haavoista tippuvan marttyyriveren. Valtasuhteet ovat vähän samanlainen sattuman korttipakka kuin maailma. Maailmassa mikään ei ole kaikille, mutta kaikille on taatusti kamalasti kaikenlaista. Sarasvuo neuvoo valitsemaan sellaisen maailmankuvan, jonka kanssa ei tule ristiriitoja muiden ideologioiden suhteen. Näinpä – mutta kun ihminen on tutkitusti ristiriitainen, eikä vähiten itsensä kanssa, niin hieman helpommin sanottu kuin tehty....
Aidossa joulutunnelmassa on läsnä onni, joka muistuttaa onnettomuudesta. Niin paljon kun läheisistäni pidänkin, en voi väittää ettenkö olisi odottanut jo kolmannen joulunviettopäivän iltana pian alkavaa ihmisvapaata aikaa ja rauhaa. Itselläni oli joulunaikaan talo kolme päivää täynnä eri tavalla sukuun ja perheeseen liittyviä ihmisiä. Elin todeksi Jeesuksen 5 leipää ja 2 kalaa -vertauksen. Kauniin turkoosin ruokapöytäni ääreen, jonka päälle olen kattanut...
Epävarmuus sinä lapsuuteni rakkain henkisen harjoituksen haaste. Sinun vuoksesi horjuvien ja ennalta-arvaamattomien  tuulien puhaltaessa, maailma on jännä ja täynnä elämän riemua. Viehätyin lauseista jo alaikäisenä. Yksi lause-ensirakkauksistani tapahtui 90-luvun lopussa tai 2000-luvun alussa, luin Me Naiset –lehdestä silloisen Saimi Nousiaisen, nykyisen Hoyerin kolumnin: Suurinta kärsimystä on epävarmuus. Olin vaikuttunut ja tein tekstistä lukuisia omia versioita. Tekstin ydinajatus oli, että kärsimystä...
Olen 35-vuotias ihminen. Leipä tulee asiantuntijan tehtävistä koulutusalalta. Intohimoni kohteita ovat kirjoittaminen; ristiriitaisuus, kauneus ja sen harhat lauseissa, syvällinen pohdinta - yksinkertaisen monimutkainen tarkastelu ja monimutkaisen yksinkertaistaminen, aasinsillat, jotka eivät kanna kuin trimmatun yksisarvisen, mutta kaikista suurin on ihmisyyden mysteeri. Blogissani seikkaillaan inhimillisesti ihmisyyden laitamilla, toisinaan hieman rajamaillakin. Näkökulma on kautta linjan suopeasti epätäydellisyyteen suhtautuva. Aamukahvin aromit ja hetken intuitio määrittelevät kulloisenkin tulokulman ja sen onko se: #1 Arjen motivaatio epätäydellisenä ihmisenä epätäydellisessä maailmassa, missä silti voi joskus sattumalta onnistua täydellisesti. vai #2 Sen kohtaaminen, että se mitä luulit motivaatioksi, onkin vain biologiaa, neurologiaa ja kykyä säädellä aivojen luonnollisia reaktioita. Tervetuloa lukemaan!