Työnteko ei ole vain sosiaalisesti lahjakkaiden oikeus

1
811

Taas on se aika vuodesta, kun nuoret etsivät itselleen ensimmäisiä kesätyöpaikkoja. Hakuprosessin ohjaamiseen ja mentorointiin osallistuvat niin vanhemmat, isovanhemmat, opinto-ohjaajat kuin perhetututkin. Heiltä tulee paljon neuvoja, kuten ”vie hakemus itse paikan päälle” tai ”soita ja esittele itsesi ensin”. Näillä toimilla he kuulemma saivat itse aikanaan ensimmäiset kesätyöpaikkansa.

Ajauduin muistelemaan omia ensiaskeleitani työelämässä. Ensimmäinen kesätyöpaikkani 15 vuotta sitten oli pieni kyläkauppa lapsuudenkotini naapurissa, jossa autoin kuorman purkamisessa. Seuraavana kesänä myin jäätelöä jäätelökioskissa ja lukion jälkeen siivosin yhden välivuoden alumiinitehtaassa. Sain kaikki nämä kolme työpaikkaa, koska olin ainoa hakija. Olen aina halunnut tehdä töitä, eikä työn luonteella ole ollut minulle koskaan niin väliä. Olisin tehnyt pidempään puhelinmyyntiäkin, mutta sain potkut. Kaupittelin puhelinliittymiä ja nettitikkuja, mutta aina kun asiakas kertoi ettei ollut kiinnostunut, kiitin kohteliaasti ja toivotin hyvää päivänjatkoa. Lopulta sain kutsun päällikön toimistoon, ja työsuhteeni purettiin hyvässä hengessä. Minusta kuulemma ei vain ollut myyjäksi, mutta tulkitsin että minulta puuttui myyntityön vaatima aggressio ja röyhkeys.

Työnhakuani lähempää seuranneet neuvoivat minua menemään haastatteluun itsevarmempana. Monet työkaverien tutut olivat kuulemma saaneet hakemansa paikat, kun he olivat heti haastattelun alussa tehneet haastateltavalle selväksi, että he tulivat ottamaan nyt tämän paikan ja että he olivat parhaimpia hakijoita. Hakemuksiin piti kirjoittaa olevansa sosiaalinen, reipas sekä nopea oppimaan, ja nämä asiat piti vielä erikseen haastattelussa sanoa ääneen. En ollut mielestäni kovin sosiaalinen enkä reipas, pelkäsin uusia asioita enkä koskaan oikein osannut käyttäytyä sillä lailla itsevarmasti.

Sain kuitenkin aina töitä. En ehkä sitä kaikkien nokialaistyttöjen unelmaduunia Harju Centerin Seppälästä, mutta jotakin muuta. Olen päässyt aivan surkealla itsetunnolla töihin myös ruokakauppaan ja liikennemyymälään, vaikka hakijoita oli paljon. Nyt jo haalimallani työ- ja elämänkokemuksella rohkenen neuvoa kaikkia nuoria olemaan työnhaussa ihan vain oma itsensä. Tärkeintä on korostaa omia hyviä ominaisuuksiaan – ei tehdä itsestään väkipakolla ulospäinsuuntautunutta tai rohkeaa uusien asioiden kokeilijaa. Sosiaalisuuden, iloisuuden ja reippauden survominen jokaiseen työnhakijaan on sama kuin väittäisimme, että vain hoikat ja nuoret voivat olla kauniita. Työnteko on myös ujojen, arkojen, epävarmojen ja yksinäisten oikeus siinä missä sosiaalisesti lahjakkaidenkin. Toivottavasti työnantajat antavat tänäkin keväänä mahdollisuuden kauhusta täriseville haastateltaville, niin kuin he antoivat aikanaan minulle.

1 KOMMENTTI

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi