Kirjoitustyön aloittamisen vaikeus – miten se voitetaan?

0
432

Projektiluontoinen, itsenäinen toimitustyö on sekä maailman parasta että maailman kamalinta duunia. Kirjoitusflown kutsuun on vastattava vaikka keskellä yötä, tai seuraavassa hetkessä inspiraatio voi olla jo mennyt menojaan. Hyvillä yöunilla, liikunnalla ja oikeanlaisella ravitsemuksella voi teroittaa omaa kynäänsä jonkunverran, mutta välillä luomistyö tuntuu syövän ihan kaikki voimavarat, eikä jälki siltikään ole kummoista.

Kirjoittajalle tuttu aloittamisen vaikeus, jota tyhjän paperin syndroomaksikin kutsutaan, voi kestää tyrmistyttävän kauan. Olen sekä opiskeluaikana että työelämässä tuijottanut blankkoa Wordia joskus päiväkausia, kunnes jokin ennalta-arvaamattoman, eriskummallinen temppu onkin yks kaks saanut ajatuspadot murtumaan. Lisäksi yksi työskentelytapa on ylitse muiden.

Jos kirjoitusjumi iskee, näistä ammattijumittajan kolmesta vinkistä voi olla apua.

Voimaannu uuden pikku-projektin myötä

Täytä sudoku. Inventoi kuitit kurkkarostasi ja laske yhteen kuittien summat. Valitse Spotifysta uusi, ennenkuulumaton kappale, etsi sen lyriikat netistä ja laula mukana. Tee jokin mekaaninen työ, esimerkiksi mikroaaltouunin pesu tai kaada reppusi koko sisältö lattialle ja etsi tavaroille oikeat paikat. Kaikilla näillä kirjoitustyöhösi mitenkään liittymättömillä pikku-projekteilla on alku, keskikohta ja loppu – kuten prokkiksellakin jota työstät. Kun kohdennat kaiken fyysisen ja psyykkisen potentiaalisi hetkeksi muualle, myös keskeneräisen työsi seuraava vaihe saattaa kristallisoitua. Voit myös löytää laulamastasi kappaleesta tai repun pohjalle unohtuneesta esitemateriaalista etsimäsi oivalluksen.

Lue läpi ansioluettelosi

Kun paperi pysyy tyhjänä, sitä alkaa kyseenalaistaa isoja asioita aina uravalinnasta omaan ammattitaitoonsa. Miksi teen tätä kun en osaa? Pääsisinkö jossakin toisessa työssä helpommalla? Miksi kukaan valitsi minut tekemään tätä, kun suoriudun aina kaikesta niin surkeasti? Itku kuulemma helpottaa, itken siis hetken.

Ei. Ennenkuin alat itkeä, mieti mitä olet saanut jo aikaan. Tsemppaa ja kehaise itseäsi vaikkapa siitä, kuinka kävin lukion, uurastit välivuodet töitä pelkäämättä, pääsit korkeakouluun ja vielä koulutusta vastaavaan työhönkin. Vähänkö olet mahtava! Olet käynyt vartionjohtajan peruskurssin, hallitset vaikeita tietokoneohjelmia ja luotsasitpa opiskelijayhdistystäkin vuoden verran sen puheenjohtajana. Jee! Lue vielä läpi vanhat lempijuttusi ja maistele niiden lauserakenteita ja kappalejakoja. Miten parantelisit niitä nyt?

Ja kas, sormesi soljuvat yhtäkkiä näppäimistöllä ja karmivan vaikea artikkeli senkun otti ja lähti kulkemaan.

Piirrä ajatuskartta

Tämä maailman yksinkertaisin työkalu on pelastanut minut tuhannelta ja yhdeltä hermoromahdukselta. Välillä kun haastattelen muutaman ihmisen peräkkäin enkä ehdi saattaa ensimmäistä kirjoitusurakkaa loppuun kun seuraava jo alkaa, punainen lanka katkeaa vähintäänkin toisesta artikkelista. Joko unohdan toista kirjoittaessani mistä ensimmäisessä oli kyse, tai alisuoriudun jommasta kummasta murehtiessani sitä joka jäi kesken. Sen sijaan, että alkaisin naputtaa valmista tekstiä kummastakaan, piirrän molemmista mindmapit. Niistä on ihan naurettavan helppo tarkistaa, mikä asia liittyi mihinkin ja mitkä elementit olivat ne kaikkein olennaisimmat. Aloin piirrellä ajatuskarttoja jo lukiossa, eikä yksikään isompi tekstikokonaisuus ole milloinkaan syntynyt ilman näitä ruutupapereille rustattuja käsikirjoituksia.

Miten sinä voitat kirjoitusjumin? Lahjotko itseäsi ehkä palkinnoilla? Oletko kokeillut jotakin näistä? 

ps. TheMinimalists -Instagram-tililtä löytyy aina postauksiini täydellisesti uppoavat kuvat.

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi