Kevääni ilman tavoitteita

0
354

Hurraa, tein sen! Ylsin minimalismipelissä asettaamaani tavoitteeseen, eli pelasin peliä yli kuun puolivälin. Hankkiuduin siis eroon yhteensä 120 tavarasta, joista hyvin harva meni roskiin. Kierrätin, myin ja lahjoitin. Tunsin syvää huojennusta ja lausuin tunteikkaita jäähyväisiä. Taas tyhjeni pari hyllyä, jälleen keveni sydämeni.

Nyt kysymys kuuluu: mistä seuraava projekti? Pitäisikö liikkua tavoitteellisemmin? Luopuisinko sokerista, lisäaineista, hedelmäsokerista ja maitotuotteista? Tulisiko aloittaa totaalinen ostolakko ja nähdä enemmän kivoja ihmisiä?

Pitäisikö miettiä jotakin tulevalle keväälle? Kampaajakäyntiä? Uutta harrastusta? Ulkoilupukua? Kevätkenkiä? Narsisseja ulkokukkaruukkuihin?

Entä mitä siintää pidemmällä tulevaisuudessa? Olenhan laatinut urakehityksen viisivuotissuunnitelman? Entä kouluttaudunko joskus ylemmässä AMK:ssa tai hakeudunko viestinnän maisteriohjelmaan? Missä on loppuelämänkotimme ja koska aiomme ajatella asiaa? Toivommeko lisää lapsia?

En tiedä. On ihanaa, kun ei tarvitse tietää. On ihana haahuilla läpi viikkojen, tehdä spontaaneja päätöksiä ja saada paljon aikaan ihan viime hetkellä. Välillä on mahtavaa suunnitella ihan vimpan päälle ja elää sesongissa, mutta parasta on elää ihan vaan hetkessä. Eivät suunnitelmat pidä kuitenkaan ja mikä tahansa päivä voi olla viimeinen. Elämä voi muuttua yhdessä pienessä sykäyksessä, ja muutos voi olla mikä tahansa.

Miksi olisin siis kovin tavoitteellinen, eikö olisi mukavampaa olla mitään tavoittelematon? Sillä lailla kuin omaan arkeensa superrakastunut ihminen vain voi olla. Kun on kerran kevätkin. <3

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi