Liikunta on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. En koe olevani himoliikkuja, kova kuntoilija tai urheiluhullu vaan ihan perus hyötyliikkuja. En liiku laihduttaakseni enkä käy kuntosalilla isojen lihasten toivossa vaan liikun liikkumisen tuoman mielenvireyden ja kehon kevyemmän olon vuoksi, myös negatiiviset tunteet käyn jättämässä lenkkipolulle. Liikkuminen vaikuttaa kaikkeen omaan tekemiseen ja jaksamiseen. Välillä voi mennä muutama viikkokin, etten ole lähtenyt edes pienelle kävelylle mutta sitten, kun lähden, on olo heti paljon kevyempi ja mieli virkeämpi. Välillä taas olen kunnon endorfiinikoukussa ja liikkumaan pitää päästä päivittäin. Liikun siis säännöllisen epäsäännöllisesti.

 

Olen liikkunut aina. Jo lapsena suosin eniten pallopelejä, piilosta, pistettä, littaa ja muita liikkuvia leikkejä. Salibandyn löysin kuudennella luokalla ja sitä jatkui melkein vuosikymmen. Olisin päässyt vanhempiin tyttöihin pelaamaan mutta päätinkin lopettaa koko touhun. En ymmärrä mikä minulle tuli. Lienee tullut täysi-ikäisyyden kriisi tai muu vastuun pakoilu, salibandy kun kuitenkin oli tuohon aikaan tärkeimpiä asioita elämässäni. Mutta yhtä kaikki, olen mielissäni, että olen sisäistänyt liikkumisen ilon ja ottanut sen osaksi omaa arkea vielä nuoruusvuosien jälkeenkin.

 

Itse suosin ulkona tapahtuvaa liikuntaa mm. siksi että sitä voi tehdä koska vaan omaan vapaaseen tahtiin, raittiin ilman vuoksi, eikä se maksa mitään ”pelivälineiden” oston jälkeen. Kuntosalikäynnit olen ottanut osaksi kuntoiluani vasta vähän aikaa sitten, käyn siellä ylläpitämässä lihaskuntoani. Lihaksien kunnossapidon hyödyt huomaa nopeasti, kun lihakset alkavat kannattelemaan kehoa paremmin. Pienelläkin tekemisellä saa paljon aikaan.

 

Itselleni sopivin asenne liikkumiseen on se, että en pakota itseäni mihinkään. Luotan siihen, että tauoista huolimatta, lähden urheilemaan taas. En ole asettanut itselleni tavoitteita mutta tykkään seurata edistymistäni puhelinsovellusten ja aktiivisuuskellon avulla. Kehityksen seuranta motivoi, saa lähtemään uudestaan ja haastamaan itsensä parempaan suoritukseen. Syömisiäni en rajoita myöskään. Olen huomannut kevyemmän ruoan vaikutukset elimistööni ja luotan siihen, että vaikka välillä syön epäterveellisesti, niin tilanne tasoittuu kyllä taas. Ennen liikkumaan lähtöä, pidän huolen siitä, että olen syönyt hyvin. Suorituksesta saan enemmän irti, kun kehossa on tavaraa mitä polttaa. Lisäksi ennen ja jälkeen liikunnan venyttelen, keho toimii paremmin notkeana.

 

Ulkoliikuntalajit vaihtelevat, kuinkas ollakkaan, vuodenaikojen mukaan. Kevään alku saa minut kaivamaan polkupyörää naftaliinista ja huoltamaan sen mutta ennen pyöräilykauden alkua teen uimahallikeikkoja siihen asti, kunnes katupölytilanne on rauhoittunut. Pyöräily kestää pitkälle syksyyn. Kävelylenkit sekoitettuna juoksuaskeliin kuuluvat ympärivuotiseen liikkumiseen, pois lukien ajat, jolloin jalankulkuteitä voisi käyttää myös luistinratana. Metsässä kuljeskelen keleistä huolimatta. Kesällä uin ja soutelen, nämä lajit tekevät hyvää niska-hartiaseudun lihaksilleni. Lumisen talven tullen saan ottaa sukset esille ja pääsen taas jatkamaan omaa sydänlajiani, hiihtoa.

 

Suosittelen ottamaan liikunnasta kaiken mahdollisen hyödyn irti joko kaverin kanssa tai yksin, asiasta stressaamatta.

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi