Kiire loppuu ihan yhtäkkiä ja kaikki loppuu kiireen jälkeen, kaikki valmista ja ohi… no, mitäs nyt tehdään?

Sydämen valtaa outo tyhjyys, nyt se joulu alkaa olla ohi, on Tapaninpäivän aamu. Ajatuksissani palaan vielä takaisin aattoon. Olen tyytyväinen siihen, että osasin olla läsnä hetkessä, enkä puuhastellut koko ajan muuta, nopeasti alkaisi harmittamaan, jos aika menisi ohi ilman hetkiin pysähtymistä.

Olen jokseenkin perinteikäs ihminen ja saan mielihyvää eri asioista, kuten siitä, että tänä jouluna jatkettiin jouluevankeliumin lukemisperinnettä. Muutama vuosi on mennyt niin, ettei sitä ole luettu, mutta tänä vuonna lukukunnian sai 9-vuotias. Evankeliumi luettiin pappani ikivanhasta raamatusta. Silloin kun sain tämän raamatun, mietin onko se muuta kuin kaunis koriste ja muisto ylähyllyllä mutta ilokseni sain huomata, että käyttöäkin löytyi!

Rauhoitan joulunpyhät täysin yhdessäololle. Kotitöistä hoidan vain pakolliset ja kaupassa käyn vain, jos jotain akuuttia puuttuu. Muistan kuinka lapsuudessa kaupat oli kiinni joulunpyhät ja oikeasti oltiin vain kotona, täystylsistymiseen asti. En tiedä miksi haluan siirtää tämän perinteen myös jälkikasvulleni ja pakottaa heidät olemaan kanssani. Mutta yhdessäolo on tärkeää ja välillä kuuluukin olla tylsää, en myöskään ole osannut uudistua näiden aukioloaikamuutosten mukana, eikä kai tarvitsekaan. Muistan myös, kuinka lapsena inhosin hautausmaakierrosta. Autossa istumista tuntitolkulla jouluaattona!! Ja nyt kuitenkin iloisesti vien lapseni läpi tämän saman kokemuksen. Mutta mielestäni jo edesmenneitä ei saa unohtaa, he ovat iso osa meitä ja meidän historiaa eikä rakkauden ja muiston kuulukaan loppua kuolemaan.

Joulupäivänä kävin katsomassa mitä metsälle kuuluu. Siellä luonto oli talviunessa, järvenpintakin jo jäätynyt aika pitkälle. Oli ihana ilma, pikku pakkanen ja hiljaista. Vain pieni talitintti jutteli niitä näitä. Seisoin siinä hetken nautiskellen hiljaisuudesta ja rauhasta. Sitten lähdin.

 

Vielä on yksi pyhäpäivä nautittavana. Vielä tänään syödään jouluruokaa ja nautitaan kuusesta ja joulukoristeista. Vielä tänään ollaan rauhan kanssa. Tämän jälkeen voi joulun jo hyvästellä ja alkaa odottamaan vuoden vaihtumista. Jouluhan oikeasti päättyy vasta loppiaiseen mutta haluan vastaanottaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Aloittaa uuden alun. Haluan, että koti on siisti, puhdas ja järjestyksessä, kun otan vastaan uuden vuoden. Siitä tulee tunne, että kaikki on todella valmiina, eikä mikään ole jäänyt kesken. Samalla tavalla toimin muiden asioiden kanssa. En tee uuden vuoden lupauksia vaan mietin mitä haluan viedä mukanani seuraavaan vuoteen ja mistä luopua vanhan vuoden mukana, mitä ne on mitä en enää jaksa kantaa mukanani, mistä haluan luopua ja mille asioille annan luvan ilmentyä ja tulla elämääni.  Mietin mitä asioita haluan vielä työstää seuraavana vuonna ja jätän ne asiat hautumaan. Ja kaikki se uusi mikä tulee, otetaan vastaan.

 

 

Olen ollut tänä vuonna samaan aikaan surun murtama ja onneni kukkuloilla. Kertakaikkisen kummallinen olotila. Olen siitä kiitollinen ja saan taas olla muutamaa kokemusta viisaampi ja vahvempi. Siispä seuraavaksi pistetään vanha vuosi pakettiin ja otetaan ilolla ja turvallisin mielin vastaan uusi vuosi ja uudet kujeet.

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi