Kiire loppuu ihan yhtäkkiä ja kaikki loppuu kiireen jälkeen, kaikki valmista ja ohi... no, mitäs nyt tehdään? Sydämen valtaa outo tyhjyys, nyt se joulu alkaa olla ohi, on Tapaninpäivän aamu. Ajatuksissani palaan vielä takaisin aattoon. Olen tyytyväinen siihen, että osasin olla läsnä hetkessä, enkä puuhastellut koko ajan muuta, nopeasti alkaisi harmittamaan, jos aika menisi ohi ilman hetkiin pysähtymistä. Olen jokseenkin perinteikäs...
      Lapsuudesta muistan hiihtoreissut ja sen, kuinka vanhempani kannustivat minua hiihtämään yhtä nopeasti, kuin Marja-Liisa Kirvesniemi ja muistan sen, kuinka yritin. Hiihdon loputtua kysyin, meninkö yhtä lujaa? Ja minulle vastattiin, että lähellä oli mutta vähän pitää vielä harjoitella. Se oli kivaa ja ihan totta luulin, että olin yhtä nopea, kuin Marja-Liisa, ja tuo ”vähän pitää vielä harjoitella” kannusti minua hiihtämään...
    Teeman mukaisesti aloin pohtimaan ystävyyttä, omia ystävyyssuhteita ja mitä kaikkea se minulle merkitsee. Sain todeta, että lujimmat suhteistani ovat luonteeltaan sellaisia, että kumpikaan ei vertaa omaa elämää toisen elämään, kumpikaan ei kadehdi vaan antaa toisen elää omaa elämää ja elää itse omaansa. Hyväksyy toisen ja itsensä sellaisenaan.   Ystävyyteemme kuuluu myös lempeä tapa pyytää toista miettimään, onko tämä varmasti se järkevin...
  Rakastan tätä aikaa ehkä juuri sen takia, kun alkaa valmistautuminen joulun viettoon ja pimeys ja kaikki muu harmaus unohtuu. Ehkä tuo tylsä marraskuu on ihan omiaan tuossa juuri ennen joulua, jotta voi kerätä virtaa joulun järjestämiseen, kun ei huvita tehdä mitään. Lisäksi joulunalusaika on erinomainen kaappien tyhjennystä varten. Ylimääräiset kamppeet pois ja eteenpäin vaikka niille jotka niitä tarvitsee mutta...
    Työ sen monimuotoisuudessaan on tämän hetken polttavia puheenaiheita ja huomatessani tarttuvani jatkuvasti kiinni näihin aiheisiin tulin pistäneeksi omat ajatukseni kokoon ja paperille:   Työ vaikuttaa moneen asiaan omassa elämässä. Se vaikuttaa toimeentuloon ja eläkkeeseen, lainan saantiin ja omaan yleiseen vireyteen sekä siihen että perjantai on perjantai eikä vain yksi päivä muiden joukossa. Työyhteisö tuo tunteen siitä, että kuuluu johonkin. Vaikka itse...
Positiivisiin asioihin tarttuja. Hyvien puolien etsijä. Kaupunkilainen varustettuna voimakkaalla tarpeella viettää aikaa metsässä. Oman tien pilke silmäkulmassa kulkija. Kirjoitan milloin mistäkin maan ja taivaan välillä, rakastan elämän kaikkia sävyjä. Mottonani: rakasta toista sellaisenaan tai anna olla.