30-v juhlareissu Finnskogeniin

    0
    885
    Kello herättää kuudelta aamulla. On aika aloittaa minun syntymäpäivä juhla reissu. 30 vuotta mittariin. Se onkin sellainen luku, että on juhlimisen aika.
    Rinkat ja muut tavarat pakkaamme ystäväni kanssa autoon. Sitten auton keula kohti lentokenttää, mistä koukkaamme minun veljeni kyytiin. Matka jatkuu kohti Finnskogenia (Suomi metsiä). Mieli on korkealla ja hymy herkässä kun taivaanrannasta nousee aamu aurinko.
    Kaupasta vielä haemme reissuun eväät, pilkkimadot ja jääkairan. Pienen ajomatkan jälkeen saavumme määränpäähän, mihin jätämme automme.
    Tavaroita pakataan ahkioon ja rinkkoihin/reppuihin. Siihen tulokseen tulemme, että kaikki ei vain voi mahtua yhdellä kertaa. Teltta, kamiina, makuualustat ja makuupussit on jätettävä vielä toistaiseksi autolle. Loput saamme mahtumaan. Sitten vain umpihankea kohti.
    2 kilometriä pelkkää nousua ja umpihankea on loistavaa treeniä torstai päivälle.
    Meillä ei ollut paljoakaan käsitystä millainen mökki meitä siellä odottaisi, koska paljon ei tietoa tai kuvia netistä löytynyt. Sen tiesimme, että joku vanha torppa siellä odottaisi meitä.
    Kvåho
    Saavuttuamme aukean laitaan, mistä oli näkymä rakennuksille. Tajusin heti, että tulimme juuri oikeaan paikkaan. En ole nähnyt uusinta tuntematon sotilas elokuvaa. Mutta pojat tiesivät sanoa maiseman olevan suoraan sieltä. Tämä vanha maatila nimeltä Sørli oli aivan uskomaton ja juuri sitä mitä minä halusinkin.
    Yksi näistä viidestä torppa rakennuksesta on auki ympäri vuoden retkeilijöille. Rakennus nimeltä Kvåho on vanha sauna, mistä on tehty pieni eräkämppä yöpaikaksi retkeilijöille. Rakennuksesta löytyi meille jokaiselle patjalla varustettu vuode, kamiina, pöytä ja jotain ruokailu välineitä. Mökkiin ei tullut sähköä, eikä myöskään vettä. Veden pystyi hakemaan pihalta kaivosta.
    Kun avasin Kvåho kämpän oven. Oli tunne kun olisin tullut kotiin. Hirsiseinät ja lautalattia toivottivat tervetulleeksi meidät. Minut valtasi samantie lämmin onnellisuuden tunne. Tämä kämppä on juuri sitä mistä aina haaveilen. Nyt minä istun tässä puulaverilla ihan oikeasti ja voin yöpyä täällä kolme kokonaista yötä.
    Kävimme vielä illalla kuutamon loisteessa hakemassa autolta loput tavarat Leon kanssa. Jokaisella askeleella tunsin syvää kiitollisuutta kuutamon tuomasta mystisestä maisemasta. Metsä ympärillämme oli kuin suoraan satumaasta. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan luonnon täydellistä hiljaisuutta ja katselemaan tähti taivasta.
    Reissun aikana saimme kokea monenlaista ilmaa. Eräänä päivänä oli lämpöasteita ja taivas aivan harmaa, toisena päivänä oli taas kirpakka pakkanen ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Yhteen väliin satoi lunta koko yön. yksi yö yllämme kimalteli tähtitaivas kera kuutamon. Ilmat oli siis täydelliset ja moninaiset.

     

     

    Tellttasaunomista ja pilkkimistä

    Rakensimme telttasaunan yhtenä päivänä, mutta se ei onnistunut tällä kertaa ihan sillä toivotulla tavalla. Epäilimme syyksi liian paksuja kiviä, jotka toimi kiukaana. Ne eivät lämmenneet tarpeeksi. Kiukaamme pohjimmainen kivi. Iso laatta kivi oli aivan liian paksu ja lämpö ei noussut tarpeeksi päällimmäisille kiville. Tähän lopputulokseen tulimme. Mutta saimme ainakin yhdet hyvät löylyt ja sehän maistui.
    Suosikki puuhaamme oli mökissä ”rötväily”. Eli makoileminen pehmeillä patjoilla keitellen kaffetta ja jutella niitä näitä. Sehän se on parasta näillä reissuilla.
    Kävimme myös pilkillä yks päivä. Veistelimme pajusta kepit, jonka päähän kiersimme siimaa jonkin verran. Sitten mormuska vain siimaan kiinni ja mato koukkuun. Ei muuta kun kaira syömään jäätä. Henkka ja Touko olivatkin ihan ekana jäällä kun jäimme Leon kanssa sytyttelemään nuotiota. Ei mennyt kun tovi kun Henkka huutaa: ”Ensimäinen kala”. Iso ahven nousi reiästä. Itsellä alkoi kans yllättäen tulla kiire jäälle pilkkimään kun ensimmäisellä vedolla Henkka vetäisi kunnon vonkaleen. No kohta olikin neljä ukkoa omalla reiällä nykimässä siimaa.
    Vaikka jää oli 15-20 cm paksuista. Meinasi silti pari kertaa lähteä jalat alta järkytyksestä. Kun tuollaisen ison järven jää alkaa elämään pakkasessa on se karua kuultavaa. Aivan kuin ukkonen jyrähtelisi.
    Yhdellä kerralla kun jyrähteli oikein kunnolla ja jäähän ilmestyi aivan jalkojen juureen kunnon railo. Alkoi välittömästi minun jalat hamuamaan rantaa kohden. Vähän aikaa saa rauhoitella jalkoja, että uskaltautui taas takaisin reiälle.
    Niin se vaan on, että kalamies on erimies ja tietää milloin sitä kalaa tulee lisääkin. Henkka huusi silloin kun kalan sai, että ”Ensimäinen kala”. Eikä se jäänyt viimeiseksi kun kohta reiästä työntyi esiin toinen yhtä iso ahven. Ja se jäikin meidän viimeiseksi kalaksi. Hämärä alkoi tulla ja kylmä hiipimään paidan alle. Oli pakko lähteä takaisin mökille päin.
    Mökillä odotti yllätys. Kun meitä joka yö häirinnyt hiiri oli jäänyt kiinni meidän patentoimaan loukkuun. Joka aamu se oli herättänyt meidät joskus kuuden aikaan rapistellen jossain kulmassa. Hiiri ei kuitenkaan ollut ainoa, koska olimme nähneet toisen, mikä oli melkein puolet isompi tätä hiirtä. No kuitenkin yksi kiusankappale vähemmän.

    Aito ja alkuperäinen

    Se olikin sitten viimeisen illan aika. Henkka paistoi pannulla saamiaan ahvenia ja me muut RÖTVÄSIMME. Välistä joku kävi avaamassa kämpän oven kun tuli niin kuuma, ettei sisällä oikein pystynyt olemaan. Vähän kuin saunassa olis ollut. Ulkona satoi hiljalleen lunta ja me nautimme elämästä sisällä kynttilöiden valossa. Olin saanut viettää juuri sellaisen syntymäpäivän kuin olin halunnut. Niin yksinkertaisen ja pelkistetyn. Jonkin aidon ja alkuperäisen äärellä olimme koko pidennetyn viikonlopun. Jotain suurempaa kätkee sisälleen tällainen eräkämppä omassa yksinkertaisuudessaan.

    KOMMENTOI

    Kommentoi!
    Kirjoita nimesi