Kuvat kertovat puolestaan. Koko Oslo oli täynnä iloisia juhla tuulella olevia ihmisiä. 17 MAI on näkemisen arvoinen päivä.   
Näin yhtenä iltana tähdenlennon. Se oli isoin tähden lento, minkä olen koskaan nähnyt. Aluksi luulin sitä raketiksi. Ja jäin ihmettelemään miksi se ei poksahda taivaalle tuoden kaunista väriloistoa. Ei. Se vain sammui ja se oli siinä. Näytti kun se olisi lentänyt aivan tästä meidän asunnon ylitse. En ole eläissäni nähnyt noin isoa ja pitkään kestävää tähdenlentoa. Istuin tuolloin sohvalla, miettien...
Olin sisällä maan. Mullassa makasin ja odottelin sopivaa hetkeä. Olin kerännyt itseeni ravintoa ympäriltäni, sen mitä olin saanut. Sisällä mullassa oli hyvä olla. Lämmintä ja kodikasta. Ulkopuolella kuitenkin odottaisi aivan toisenlainen maailma. Siellä olisi valoa, elämää ja kaikkea erilaista ja mahtavaa. Sinne minä haluaisin. Ja sinne minä pyrin. Jos jäisin tänne multaan makamaan. En antaisi itselleni sitä koskaan anteeksi....
Pappani äitini puolelta oli puutarhuri. Enoni on jatkanut hänen hänen jalanjäljissä. Äitini on ollut myös koko ikänsä innokas puutarhuri. Muistan lapsuudesta kun äiti vietti paljon aikaa kukkapenkkejä ja kasvimaata tonkiessa. Eikä koskaan kukkapenkkeihin saanut hypätä pallon perässä. Vaan pallo piti poimia jollain kepillä, ettei vaan tallonut kallisarvoisia kukkia. Eipä tuo pahemmin silloin kiinnostanut nuorta vauhdikasta pojanviikaria, jos muutama kukka...
Aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Sitä oli Oslon alueella koko pääsiäinen. Vanhempani tulivat Suomesta meille vierailulle. Yhdessä saimme nauttia lähi alueiden rauhasta, koska kylät ovat tyhjentyneet kun norjalaiset ovat matkanneet joukoin vuorille nauttimaan pääsiäisestä. Sellainen tapa täällä on, että useat ihmiset ovat vapaalla koko pääsiäisviikon ja lähtevät silloin mökkeilemään.  Pääsiäiskokko Olen Keski-Pohjanmaalta kotoisin ja siellä päin on kautta aikain ollut vahvana perinteenä...
Pohjanmaan lakeuksilta Norjan jylhiin vuoristoihin on elämäni tie vienyt. Inspiraationa kirjoittamiselle luonto, lapseni, ihmiset ja pienet arjen hetket. Rakastan kynttilöiden tuomaa tunnelmaa, erämaan hiljaisuutta, sateen ropinaa, puhdasta lunta ja syksyn haikeutta. Nauran tai itken kun siltä tuntuu, enkä myöskään jätä pohtimatta elämän suurimpia ja pienimpiä asioita. Aina löytyy uutta ja ihmeellistä ihmeteltävää.