Äitinä olemiseen ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa reseptiä.Ysipuolen äiti ja onnellinen lapsi,vuoroviikkosysteemi toimii.

 

Sinne taas meni huiskis poika 9-vee,reppu täynnä ensi viikolle tarvittavia tavaroita.Viimeiset huikkaukset;mukavaa viikonloppua ja reipasta kouluviikkoa.Kuulikohan se?Kääntyi vielä ja hymyili,vilkutti.Ihana♥

Ovi kiinni ja hengähdys.Viikko meni taas yhdessä hujauksessa.Ensi viikon poika on isänsä luona,elämme siis vuoroviikkosysteemiä.Näin meillä on ollut aina ja sujuu hyvin.Kun molemmille vanhemmille on tärkeintä lapsen hyvinvointi,niin asiat saa sujumaan mutkattomasti ja joustavasti.Tärkein mittari on ollut se lapsi,joka kulkee kahden kodin väliä.

Tähän mennessä tätä matkaa on seilannut edestakaisin onnellinen,tasapainoinen,huumorintajuinen,empaattinen,herkkä ja fiksu poika.Joka osaa keskustella ja kertoa tunteistaan,on rohkeasti oma itsensä ja pitää itsestäänselvyytenä että hänellä on molemmat vanhemmat.Juuri niinkuin pitääkin.

Ikävähän se aina tulee,varsinkin alussa oli hankala löytää oma rytmi viikolle kun poika oli poissa.Onneksi työ pitää aktiivisena,saan purkaa energiat työrutiineihin ja palata kotiin rapsuttelemaan kissoja.Voin elää niinkuin pellossa,jos huvittaa,ja palata sitten takaisin ruotuun kun poika tulee kotiin.Syödä suklaata aamupalaksi ja seuraavalla viikolla kieltää poikaa tekemästä samaa.Vakuuttavasti.

Onneksi yhteyttä voi pitää monella eri tavalla!Me pidetään yhteyttä pojan kanssa tiiviisti whatsupilla,soitellaan videopuheluita ja pistetään höpöhöpö viestejä ja hassuja kuvia.Yhteys säilyy ja ajatus että ”Oot mun mielessä vaikka et tässä läsnä olekkaan” on yhtä tärkeä niin mulle kuin pojalle.Koska ainahan se on mielessä,oli missä hyvänsä ja teki mitä hyvänsä.Ikävä on aina olemassa mutta se ei ole ihan pohjaton koska jo viikon päästä saan rutistaa pojan kainaloon.Ja koska tiedän että hänellä on kaikki hyvin,voin olla rauhallisin mielin.

Ja hei,on ihan ok tuntea ikävää!Tästäkin juttelimme pojan kanssa joskus,ja totesi ällistyttävän hienosti; Olisi kamalaa jos ei olisi ikävä,silloin ei olisi ketään josta tykkäisi niin paljon.

Ja kun se viikko taas tulee että poika on mun luona,on niin täynnä arkea että uppoudun siihen täysin.

Säännölliset ruoka-ajat,nukkumaanmenoajat,harkat,läksyt,ulkoilut,kaverit..silloin lataan energiat pojan kanssa olemiseen,olen täysin hänen.Ehkä olen parempi äiti juuri näin?Ainakin on energiaa ottaa hänet vastaan avoimesti ja aidosti,keskustella ja kuunnella,touhuta yhteisiä asioita.Koska jo seuraavalla viikolla jään siitä läsnäolosta paitsi,haluan nauttia täysillä meidän yhteisestä viikosta.Siivoamiset ynnä muut aikaa vievät asiat yritän jättää näiltä viikoilta pois.En jaksa stressata kissankarvoista tai pyykkikasoista juuri silloin.Mieluiten me kuunnellaan musiikkia,lueskellaan kirjoja tai herkutellaan soffannurkassa yhdessä.Tai mitä nyt tuleekaan mieleen,kunhan ollaan yhdessä♥

Rakkauvella,Sanna-Mari

 

 

 

KOMMENTOI

Kommentoi!
Kirjoita nimesi